Seitsemäs viikko 19.-23.9. hyvästejä ja perinteisiä eläimiä

Maanantaiaamulle meillä oli varattuna kierros Haigh's Chocolate Factoryssa opettajamme Kellyn kanssa. Tehdasmyymälässä oli hurmaava suklaan tuoksu! Haigh'sin suklaatehdas on perustettu jo vuonna 1915 ja yritys on edelleen saman suvun omistuksessa. Suklaata valmistetaan hyvin paljon käsin, mikä on yksi yrityksen myyntivalteista. Kierroksen aikana ei valitettavasti saanut kuvata tehdasaluetta. Pääsimme lasin läpi seuraamaan esimerkiksi valkosuklaa-sitruunatryffeleiden valmistusta, ja kierroksen jälkeen Zinka päätti maistaa kyseistä tuotetta ja se osoittautui taivaalliseksi. Suosittelemme vierailemaan myös täällä tai vähintään maistamaan Haigh'sin irtosuklaita!

Monarkkiperhonen

Puistoaluetta ja paikallinen isohuiluvaris

Kierroksen jälkeen kävelimme keväisillä South Terracen puistoalueilla, ennen kuin suuntasimme Peter Rabbit -kahvilaan ykkösten kanssa. Kahvilasta meille pöydän varannut opiskelija kertoi, että paikan päällä olisi pupuja, mutta valitettavasti niitä ei ollut enää kahvilassa. :( Ruoka oli kuitenkin kerrassaan herkullista, miljöö varsin tunnelmallinen ja vehreä, joten suosittelemme lämpimästi käymään siellä, jos päädyt käymään Adelaidessa.

Sallan bagelannos, taustalla myös Zinkan mimosa

Maanantain auringonlasku ja näkymä kotisatamassa

Tiistaina meillä oli viimeinen päivä TAFE SA:ssa ja vietimme aamupäivän kakkosten kanssa klinikassa. Huomasimme, että opiskelijat eikä henkilökunta käyttänyt enää ollenkaan istuvia FFP2-maskeja. Tiedustelimme syytä ja klinikan hammashoitaja kertoi, että kyseisistä maskeista oli luovuttu edellisenä päivänä. Lisäksi opiskelijoilla näkyi kaulassa omia hienoja suojalaseja sekä luuppeja enemmän, eikä visiirejä juuri käytetty. Kohti normaaleja aikoja, jee!

Osa opiskelijoista harjoitteli potilaiden perumisien vuoksi väliaikaisien paikkojen tekoa. On mainittava, että ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat klinikassa kerran viikossa, ja toisen vuoden opiskelijat kolmesti viikossa. TAFE SA:n suuhygienistiopiskelijoille kertyy mahdollisesti siis vähemmän kliinistä harjoittelua verrattuna suomalaisiin suuhygienistiopiskelijoihin, vaikkakin lomia on vähemmän ja ideaalitilanteessa toisen vuoden opiskelijat alkavat vastaanottaa kaksi potilasta reilun 3 tunnin aikana noin 3kk ennen valmistumistaan.

Seurasimme yhdessä kuinka kaksi opiskelijaa tekivät toisilleen johtopuudutukset ja infiltraatiopuudutukset, tavoitteena oli saada suoritteet molemmista. Kun opettaja tuli valvomaan, hän pyysi, että opiskelija nimeää ja kertoo tarkasti mitkä anatomiset kohdat hänen on löydettävä ennen johtopuudutteen injisointia. Opettaja ei päästänyt opiskelijaa helpolla, eikä hän valitettavasti saanut suoritetta johtopuudututuksesta puutteellisen teoriatiedon vuoksi, mutta sai silti tehdä puudutteen opettajan valvoessa. Tilanne siis käännettiin opetushetkeksi. Infiltraatiopuudutus meni kuitenkin läpi. Oli jännittävää seurata ns. koetilannetta vierestä sekä jännittää toisen puolesta. Totesimme keskenämme, että ei tekisi yhtään pahaa kerrata itsekään anatomiaa. Mietimme myös, että tällainen osaamisen varmistaminen olisi todella hyvä asia myös meillä Suomessa, sillä emme ole ainakaan itse kohdanneet samanlaista opettajiltamme.

Zinka pääsi auttamaan kliinisten valokuvien otossa, eli kyseessä oli peilien ja huulten levittimien pitelyä. Samalla hän pääsi todistamaan erittäin hyvän opiskelijan antaman lankausopetuksen. Aina ei siis tarvitse päästä itse tekemään oppiakseen jotain uutta, vaan seuraamalla voi saada uusia ideoita omaan kikkapakkiin!

Tarveainepöytä (sekä korona-ajalta tuttuja vetyperoksidipurskutteita potilaille, niiden käyttö loppui Suomen kotiklinikassa meidän vaihdon aikana! Opettajat ovat myös kertoneet, että he maistattavat opiskelijoilla kaikki mahdolliset hammastahnat, suuvedet, kuivan suun tuotteet ja Toothmousset mitä klinikassa on tarjolla, sekä varmasti paljon enemmänkin! Aivan mahtava tapa, voisiko tällainen rantautua myös Suomeen?)

Yläpuolella opiskelijan paikkaustarjotin ja alla kuva siitä, miten täällä käytetään irtoteen haudutussiivilää poranterien viemiseen välinehuoltoon, ihan kätevää! Täällä käytetään myös enemmän pallotäppäintä paikkojen muotoiluun kun Suomessa enemmänkin taas punssaria.

Eräs opiskelija kertoi, että koronapandemian aikana moni kansainvälinen opiskelija päätyi kodittomaksi, sillä töitä ei ollut tarjolla esimerkiksi kahviloissa ja kaupoissa. Heillä ei ilmeisesti ollut mahdollisuutta palata kotimaahansa myöskään. Yllättävää kuitenkin oli, että opiskelijoita oli päätynyt asumaan yliopiston tiloihin. Myöhemmin iltapäivällä Margie kertoi aiheesta vielä lisää. Kodittomia kansainvälisiä opiskelijoita oli päätynyt myös Dental Outreach Clinicin asiakkaiksi. Päällimmäisenä jäi mieleen se, miten hyvin meillä on asiat Suomessa. 

Kuva opiskelijan suorituskansiosta. Opiskelijan tulee saada tietty määrä hyväksyttyjä suoritteita mm. kliinisten valokuvien ottamisesta, hoitosuunnitelman tekemisestä, omahoidon ohjauksesta ja potilaan esitietojen kartoittamisesta.

Iltapäiväksi suuntasimme Dental Outreach Cliniciin. Pääsimme molemmat imun varteen ja työpareiksi. Zinka pääsi myös kokemaan hieman kirjaamista melko vanhan oloisella potilastietojärjestelmällä. Tämän klinikan potilaat ovat yleensä sellaisia, että suuhygienistiopiskelijalla riittää tekemistä esimerkiksi hammaskiven poistossa. Jälkikäteen opiskelija sanoikin, että on todella hyvä että he pääsevät käymään täällä myös harjoittelemassa, sillä TAFE SA:n klinikan potilaiden suut ovat pääsääntöisesti melko siistejä, koska he käyvät säännöllisesti opiskelijoiden hoidossa.

Margie ja Amanda kertoivat siitä, millaista hammashoito on ollut aiemmin Australiassa ja miten sen asema on heikentynyt ajanmittaan. Amandan nuoruudessa lapsia kuljetettiin bussilla hammashoitoon koulusta, mutta tästä luovuttiin kustannussyistä. He toivoivat, että vastaavanlainen järjestelmä otettaisiin uudestaan käyttöön, sillä nyt lapsien käyttäminen suun terveydenhuollon palveluissa on vanhempien vastuulla, eikä tarkastuksiin erikseen kutsuta. Ennaltaehkäisevällä hoidolla todennäköisesti saataisiin pitkällä aikavälillä säästöä, mutta valitettavasti poliitikkoja kiinnostaa "only immediate savings". 

Pikkuinen välinehuolto Dental Outreach Clinicissä

Keskiviikkona pääsimme nauttimaan illallisesta Margien luona, mukana oli myös opettajamme Sonja. He olivat valmistaneet tavallista arkiruokaa, eli kananuudelikeittoa ja lasagnea. Oli mukava päästä vierailemaan paikallisen kodissa ja kokemaan millaista on melko tavallinen arkiruoka Australiassa. Juttelimme paljon mukavia ja myös painavaa asiaa esimerkiksi hoitokotien suun terveydenhuollon tasosta. Molemmissa maissa ongelmat tuntuivat olevan samanlaisia. Ilta oli kerrassaan onnistunut!

Torstain koulupäivä peruttiin, sillä Australiassa vietettiin surupäivää eli kansallista vapaapäivää kuningatar Elisabet II menehtymisen vuoksi. Lähdimme siis viettämään päivää Clelandin villieläinpuistoon muutaman ensimmäisen vuoden opiskelijan kanssa. Olemme todella iloisia, että vierailu Clelandiin saatiin järjestymään lopulta!

Pääsimme syöttämään ja silittämään kenguruita. Kengurut olivat kovin ystävällisiä ja letkeitä kavereita, selkeästi tottuneita ihmisiin. Näimme monta erilaista kengurulajia, sekä myös pienempiä lajeja eli vallabeja. Kirsikkana kakun päällä näimme useamman vallabin, jolla oli poikanen, eli joey, pussissa. 

Kangaroo Islandin kenguru

Keltakalliovallabi eli Yellow-footed Rock-wallaby

Suovallabi eli Swamp wallaby

Vallabi ja joey pussissa

Päästäiskenguru eli potoroo

Clelandissa on tarjolla myös mahdollisuus pitää koalaa sylissä, johon tietysti tartuimme. Tämä on ehkä turistein tekomme tähän mennessä :D Molemmat saivat vielä muistoksi kuvan hetkestä koalan kanssa. Koalat luokitellaan vaarantuneiksi eläimiksi, eikä niitä ole enää kovin paljoa Australiassa. Kesäaikaan on parempi todennäköisyys nähdä villejä koaloja. Koaloja uhkaa erityisesti niiden keskuudessa leviävä klamydia sekä puiden hakkuut. Kotiin lähtiessä näimme vielä villin koalan ylittämässä tietä!

Zinka ja Scott-koala (3,5v ja noin 9kg)

Kultatöyhtökakadu

Perjantain vietimme pakaten tavaroita ja siivoten AirBnB:tä, sillä seuraavaksi vaihdamme maisemia Sydneyyn!

Kuudes viikko 12.-18.9. paljon lepäilyä ja hieman kouluakin

Maanantain koulutunnit peruttiin, joten lähdimme viettämään vapaapäivää Hallett Cove Beachille. Olimme aiemmin saaneet suosituksen eräältä opiskelijalta käydä siellä ja kyllä kannatti, sillä näkymät olivat kerrassaan kauniita! Kävelimme muutaman kilometrin mittaisen polun merta ja kauniita maisemia ihaillen. Alueen tutkimisen jälkeen suuntasimme kaupan kautta kotiin tekemään edellisviikosta inspiroituneina pho-keittoa, josta tuli yllättävän hyvää!

Eroosion aikaansaama kalliomuodostelma, The Sugarloaf

Tiistaina toisen vuoden opiskelijoilla oli klinikkaa, ja pääsimme avustamaan parodontologisen statuksen kirjaamisessa sekä hammaskivenpoistossa. Poikkeavaa oli meille esimerkiksi se, että kirjaaminen tehdään paperille ja että myös alle 4mm ientaskut rekisteröidään. Kirjaaminen oli helppoa, mutta välillä oli vaikeaa erottaa keskittyneen opiskelijan lausumista paksun maskin sekä visiirin takaa.

Olemme panneet merkille, että opiskelijat hoitavat täällä potilaita hieman lyhyemmillä ajoilla, ja suorittavat  yhdellä käynnillä esimerkiksi parodontologista hoitoa usein enintään kahteen leukaneljännekseen. Tämä poikkeaa meidän toimintatavoistamme Suomessa. PSSHP:n  opetusklinikan asiakas maksaa hoidostaan,  kun taas täällä opiskelijan suorittama hoito on ilmaista, joka ehkä selittääkin eron. Suomessa meidän on myös hieman ajateltava ajankäyttöämme, jotta potilaan hoidon kokonaishinta ei kasva liian suureksi. Molemmissa tavoissa on tietysti puolensa. 

Iltapäiväksi suuntasimme Community Dental Outreach Cliniciin, jossa hoidetaan kodittomien ja haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden suunterveyttä ilmaiseksi. Hoitoa tarjoavat niin suun terveydenhuollon opiskelijat kuin vapaaehtoiset hammaslääkärit. Klinikka ei saa rahoitusta esimerkiksi valtiolta, vaan sen toimii lahjoituksien avulla. Koemme, että tällainen silmiä avaava harjoitteluympäristö on erinomainen opiskelijalle; se auttaa ymmärtämään paremmin sosiaalisesti heikossa asemassa olevia ihmisiä, syy- ja seuraussuhteita, sekä se tarjoaa mahdollisesti mielenkiintoisia suita hoidettavaksi.

Klinikassa meitä oli vastassa tuttu kasvo eli Margie Steffens, joka on tehnyt suuren työn klinikan perustamiseen ja ylläpitoon. Hän on saanut "Medal of the Order of Australia" -tunnustuksen tekemästään työstä kodittomien suun terveyden parissa. Klinikassa on kaksi hoitohuonetta ja työntekijät ovat vapaaehtoisia. Kaikki TAFE SA:n toisen vuosikurssin suuhygienistiopiskelijat käyvät tekemässä yhden vuoron täällä, ja pääsimmekin seuraamaan kahta suuhygienistiopiskelijaa potilastyössä ja toimimaan heidän työpareinaan.

Toinen klinikan hoitohuoneista. Imujärjestelmä (hoitotuolin vasemmalla puolella) ja doriovarrelliset instrumentit (hoitotuolin oikealla puolella) olivat erillisissä liikuteltavissa laiteissa. Toisessa huoneessa oli tuttu Planmecan unitti ja röntgenputki, mistä tuli heti kotoisa tunnelma. 

Eräällä potilaalla oli todella vihlovat hammaskaulat, ja siihen löytyi apu paikallispuudutuksesta ja vihloville hampaille tarkoitetun hammastahnan levittämisestä hammaskauloille. Saimme myös oivalluksen Margien selittämänä siitä, miksi hammaskiven poisto voi olla subgingivaalisesti vähemmän kivuliasta kuin ienrajan välittömässä läheisyydessä. Juuren alueella hammaskivenpoisto on yleensä kivuttomampaa, sillä juurisementti suojaa dentiinitubuluksia. Ienrajan alueella sementti on usein kulunut, joten tubulukset ovat paljastuneet ja siksi vihlontaa esiintyy kyseisellä alueella.

Ikkunalaudan hauskoja hammashoitoaiheisia patsaita

Keskiviikon kohdalla lukujärjestyksemme oli tyhjä ja vettä satoi kaatamalla, joten pyhitimme sen lepopäiväksi.

Torstaina Zinkalla oli flunssainen olo, joten Salla lähti itsekseen kouluun. Luvassa oli viimeinen kerta ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa klinikassa, niin se vaan aika rientää! Eräältä tämän päivän asiakkaalta oli poistettu ihosyöpä ohimolta melkein 10 vuotta sitten, mutta avohaava ei ollut parantunut vieläkään diabeteksen vuoksi.

Steriilien instrumenttien seurantajärjestelmän seurantapaperi, johon tarrat liimataan. Lappu kiinnitetään potilaan potilastietokansioon.

Tänään tuli ilmi, että täällä opiskelijat harjoittelevat käsi-instrumentointia vain paikalliselle Kalle-nukelle, ennen kuin alkavat tehdä sitä oikeille potilaille. Eli he eivät harjoittele sitä ollenkaan toisilleen. Tämä kuulosti kerrassaan hurjalta, sillä siirtyminen nuken suusta potilaan suuhun on mielestämme melkoinen harppaus. Tutun ja turvallisen opiskelijatoverin suussa häärääminen ennen varsinaisiin potilaisiin siirtymistä ei haittaa yhtään. :)

Torstai-iltana Zoomailimme omien luokkatovereiden kanssa - kohta nähdään!💗 Koti-ikävä alkoi kenties hieman nostaa päätään, kun jutteli kavereiden kanssa

Perjantaina meillä olisi ollut luvassa käynti Clelandin villieläinpuistossa opettajiemme kanssa, mutta sää ei taaskaan suosinut meitä, joten käynti peruttiin. Zinka sai jatkaa rauhassa sairastamista ja Salla lataili myös akkujaan. Vapaapäivien aikana olemme mm. keskittyneet Suomessa odottaviin asioihin.

Lauantaina lähdimme käymään Semaphoren jettyllä tervehtimässä merileijonaa sekä lokkeja. Kävimme myös kokeilemassa ensimmäistä kertaa ikinä KFC-pikaruokaravintolaa, ihan ok kokemus! 

Merileijona nautiskelemassa aallokosta

Tavallisten lokkien seassa oli tänään myös iso keisarilokki, joskin melko nuori yksilö pienen selvittelyn jälkeen. Google Lens on ollut suuri apu kaikenlaisten eläimien ja kasvien tunnistamisessa täällä!

Suruliputus edelleen käynnissä kuningatar Elisabet II:n muistoksi

Sunnuntaina lähdimme käymään Westfieldin ostoskeskuksessa ja kävelimme maisemareittiä rannan kautta takaisin kotiin. Tuuli oli kova, ja siitä olikin ottamassa ilon irti myös leijalautailija. Hyvin levätyn viikon jälkeen on hyvä jatkaa vielä pari viikkoa, sillä niistä onkin tulossa mahdollisesti hieman tiukemmat.

Viides viikko 5.-11.9.2022. itsensä haastamista ja alkuperäisväestön kulttuuria

Maanantaina meillä oli vapaapäivä, jonka vietimme Monarto Safari Parkissa. Matkasimme bussilla kohteeseen ja kiersimme siellä bussin kyydissä katselupaikasta toiseen ihmettelemään eläimiä. Bussista sai hypätä pois ja viettää eläinten parissa niin kauan aikaa kuin halusi ja hypätä sitten seuraavaan bussiin. Busseissa oli vapaaehtoisia työntekijöitä, jotka kertoivat eläimistä ja siitä mitä ympärillä näkyy, sekä huolehtivat matkan sujumisesta.

Gepardi

Kirahviperhe

Mangusteja

Tasmanian tuholaispariskunta

Sarvikuonotaideteos

Erikoiset kirahvit

Tiistaina seurasimme kakkosten klinikkaa ja suunnittelimme hieman esitystä, jonka pitäisimme perjantaina. Näimme muovisia implantti-instrumentteja ja muovisen ientaskumittarin. Pääsimme seuraamaan johtopuudutusta ja pyysimme opiskelijaa kertomaan meille miten hän löytää oikean kohdan. Hammaslääkäriopettaja kyseli ja varmisteli erittäin hyvin opiskelijan osaamista ja pyysi kertomaan mm. mitkä anatomiset rakenteet tunnistamalla löytää oikean paikan puudutukselle. Seurasimme myös infiltraatiopuudutusta, puudutettava potilas oli todella ihana ja tsemppasi kovasti opiskelijaa. Hammaslääkäriopettaja jutteli opiskelijan kanssa aspiraation tärkeydestä ja he keskustelivat aspiraatiotekniikasta. Opettaja painotti, että aspiraatiota voi kokeilla esim. TriPlaque plakkivärigeelin kanssa. Silloin huomaa helposti kuinka pienestä sormenliikkeestä aspiraatiossa on kyse. 

Australiassa on monella vastaanotolla käytössä tarrasysteemi potilaan hoidossa käytettäville steriloitaville instrumenteille, olemmekin siitä jo aiemmin maininneet. Tarrasysteemi on olemassa sen varalta, että potilas saattaa syyttää hoitopaikkaansa hoitovirheestä ja vaatia korvauksia, jos hän sairastuu johonkin sairauteen suun terveydenhuollon käyntinsä jälkeen. Tarrojen avulla hoitopaikka voi todistaa, että instrumentit ovat läpikäyneet asianmukaisen puhdistusprosessin, ja että potilasta on hoidettu puhtailla instrumenteilla. Opetusklinikalla potilaan tietoihin liimataan jokaisen hoitokäynnin yhteydessä steriileistä pussista irrotetut tarrat. Yksityisessä hammashoitolassa, jossa olemme aiemmin vierailleet, on käytössä sama järjestelmä, mutta siellä tarroissa on viivakoodit, jotka skannataan potilaan tietoihin.

Iltapäivällä meillä oli viimeinen ravitsemusluento. Opettajalla oli kuusi erilaista ruokapäiväkirjaa, joista opiskelijoiden piti etsiä suun terveyden ja yleisterveyden kannalta haitalliset ruoka-aineet, miettiä mitä kaksi korjausehdotusta ravitsemukseen voisi tehdä ja yrittää päätellä millainen ihminen kyseisen ruokapäiväkirjan oli täyttänyt. Opettaja oli laittanut kaksi ruokapäiväkirjaa itsestään mukaan, yhden raskausajalta ja toisen keväältä 2020, kun koronapandemia alkoi ja elämä muuttui merkittävästi. Mukana oli myös yksi ruokapäiväkirja, joka oli tehty hänen lapsestaan. Oli hauska huomata opiskelijoiden reaktio kun paljastui, että he olivat analysoineet opettajansa ruokailuja.

Opetuskerran lopuksi järjestimme maistelun, jossa oli tarjolla Suomesta tuomiamme tuliaisia. Toimme ksylitolia, Fazerin sinistä ja Halvan Wanhan ajan lakuja. Sekä opettaja että opiskelijat olivat mielissään tuliaisista ja maisteluista. Kerroimme herkuttelun lomassa ksylitolituotteiden käytöstä, niiden vaikutuksista suun terveyteen, sekä vastailimme hyviin kysymyksiin ksylitolista. Päällimmäisenä mieleen jäi, että heidän mielestään ei olisi pahitteeksi, jos Australiassakin olisi laajemmin ksylitolia tarjolla. Opettaja tuumasi, että heillä kyllä on tietoa ksylitolista, mutta ksylitoli ei ole erityisen tunnettu aine Australiassa. Olemme huomanneetkin, ettei ksylitolituotteita juurikaan löydy ainakaan Adelaidesta.

Keskiviikkona kävimme aamulla opettajamme Kellyn kanssa kahvilla ja suuntasimme Tandanya National Aboriginal Cultural Instituteen, osana kulttuurillisia opintojamme.  Tandanyassa oli valitettavasti juuri näyttelyn vaihto menossa, eli emme päässeet ihastelemaan mitään näyttelyä. Onneksemme lahjatavaraputiikki oli kuitenkin auki ja nappasimme sieltä mukaan mm. tuliaisia. Kävimme kahdestaan lounastamassa vietnamilaisessa ravintolassa, tavoitteenamme oli saada hyvää pho-keittoa. Zinka on kerran syönyt jo reissumme aikana phota toisessa ravintolassa. Saimme erittäin maukkaat annokset, joten voimme lämpimästi suositella Currie Streetillä sijaitsevaa Pho S.A. nimistä ravintolaa Adelaidessa vieraileville!

Iltapäivällä vierailimme viimeisen kerran Special Needs Unitissa Margie Steffensin vieraina. Potilaat olivat käyneet Margien vastaanotolla jopa 25 vuoden ajan! Oli ihana nähdä, kuinka hyviä potilassuhteita on mahdollista kehittää vuosien varrella, ja potilaat olivat erittäin kiitollisia saamastaan hoidosta. Muistimme myös kysyä, että käytetäänkö Australiassa kuituvaloa ollenkaan, sillä emme olleet sellaista vielä nähneet täällä ollessamme. Selvisi, että jotkut harvat hammaslääkärit saattavat käyttää niitä, mutta yleensä niitä ei ole vastaanotoilla. Lopuksi yksi ykkösvuoden suuhygienistiopiskelija TAFE SA:sta kierrätti meidät vielä koko uuden ja modernin Special Needs yksikön ympäri. Hän tekee opintojen ohella hieman töitä SNU:ssa, mikä onkin varmasti erittäin opettavainen työpaikka suuhygienistiopiskelijalle!

Hoitoinstrumentit, joita ei tarvita, suojataan muovilla potilaan ajaksi. Muovisuoja myös estää käytettävien instrumenttien pieniä rakoja kontaminoitumiselta

Torstaina olimme aamupäivän opetusklinikassa. Muodostimme kolmen hengen ryhmän opiskelijan kanssa, jolla ei ollut potilasta aamulla. Saimme tehtäväksemme tehdä HE1 lomakkeen alaosan, eli pienet tarkastukset toisillemme. Tähän kuuluu ekstraoraalinen ja intraoraalinen tarkastus. Hampaiden tarkka tutkiminen ei kuitenkaan kuulu tähän. Aamupäivän klinikan jälkeen saimme lähteä aiemmin valmistautumaan seuraavan päivän esitystä varten. Loppupäivä menikin PowerPoint-esityksen hiomiseen ja Vegemiten maisteluun. Saimme nimittäin aiemmin suosituksen eräältä opettajalta kokeilla Vegemitea cheddarsiivun päällä, ja voimme todeta, ettei se ollut makuhermoja hivelevä kokemus.

Perjantaina Euroopasta kantautui aamulla surullisia uutisia kuningatar Elisabet II menehtymisestä. Kuningattaren kuolema näkyi täällä vahvasti televisiossa, melkein joka kanavalla oli tarjolla jotain katsottavaa liittyen Elisabetin elämään. Australian valuutassa on mm. kolikoissa sekä 5 dollarin setelissä kuva Elisabethistä, pitänee säilyttää sellainen muistoksi, sillä Ellun tilalle vaihtuu pian kuningas Charles III:n kuva.

Suuntasimme TAFE SA:n keskustassa olevalle kampukselle, jossa pidimme esityksen vanhusten suunterveyden erityispiirteistä lähihoitajaopiskelijoille (enrolled nurse). Esiintyminen englanninkielellä jännitti meitä etukäteen, mutta ilmapiiri luokassa oli kannustava, joten onnistuimme rentoutumaan esityksen aikana. Opiskelijat kyselivät meiltä mm. mikä on mielipiteemme waterpick (suusuihku) tuotteista ja niiden käytöstä hammasvälien puhdistukseen, tarttuuko suun bakteerit suudellessa ja niin edespäin. Waterpickit ovat tunnetumpia Australiassa kuin Suomessa, ja niitä on myynnissä myös opetusklinikalla. Australiassa muuten suositellaan harjaustekniikkaa, jossa tehdään pyörivää liikettä! Saimme opiskelijoilta ihanan herkkukassin jossa oli Tim Tam -keksejä sekä suklaata! Kysyimme lopuksi lähihoitajaopiskelijoilta, miten australialaiset suhtautuvat kuningatar Elisabet II menehtymiseen, ja saimme vastaukseksi, että ei oikeastaan mitenkään muuten, kuin mahdollisen vapaapäivän muodossa. 

Esityksemme jälkeen saimme vielä kierroksen moderneihin simulaatiotiloihin, ja opiskelijat esittelivät meille opetuskäytössä olevia välineitä ja tiloja. Jäimme hetkeksi kuuntelemaan myös luentoa ikäihmisten palveluista Australiassa ja lounastimme opiskelijoiden ja opettaja Yanfein kanssa.

Keskustasta matkasimme Gilles Plainsin kampukselle osallistumaan Cultural Safety for Aboriginal and Torres Strait Islander people -luennolle. Luennon tarkoituksena oli tuoda esiin näkökulmia siitä, mitä kaikkea olisi hyvä huomioida alkuperäisväestön kanssa toimimisessa terveydenhuollossa ja arkielämässä. Aiheesta oli meille kertomassa aboriginaalitaustainen terveydenhuollossa työskentelevä mies, joka painotti sitä, ettei edusta koko alkuperäisväestöä, vaan kertoo meille asioista omien kokemustensa kautta. 

Saimme paremman käsityksen siitä, millaista kohtelua alkuperäisväestö on saanut kokea, ja miten se vaikuttaa heihin nykypäivänäkin. Väestöön suhtauduttiin rasismin ohella pitkään 'part of the trees and animals' - kuin he eivät olisi edes olemassa, jolloin he jäivät paitsioon koulutuksesta, taloudellisesta kasvusta, sekä myös terveydenhuollosta. Alkuperäisväestö onkin nykyään yliedustettuna mm. itsemurhatilastoissa ja vastasyntyneiden kuolemissa. 

Tauon jälkeen luennoitsijaksi saapui meille ennestään tuttu Margie erään sairaanhoitajan kanssa. Yhdessä he kertoivat meille omista kokemuksistaan terveydenhuollossa alkuperäisväestön kanssa, ja painottivat kulttuurillisen tietämyksen tärkeyttä. Ylisukupolviset traumat vaikuttavat alkuperäisväestön ennakkoluuloihin terveydenhuollon palveluihin saavuttaessa, joten on erityisen tärkeää luoda tilanteesta turvallinen ja edetä potilaan tahtiin. Hoidon aloittaminen voi vaatia usean keskustelukäynnin, ennen kuin asiakas kokee luottamuksen olevan sellaisella tasolla, että uskaltaa istua hoitotuoliin. Saimme myös tietoa väestön luontosuhteesta ja kansanuskomuksista.

Lauantaina luvassa oli illanvietto ravintolassa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa ja vähän yöelämään tutustumista! Ennen illanviettoa suuntasimme kuitenkin eri kohteisiin. Salla meni tsekkaamaan Adelaide Show:n, ja Zinka puolestaan suuntasi kävellen rannan kautta West Lakesin ostoskeskukseen katselemaan löytyisikö illanviettoa varten pidempää mekkoa, sellaista ei kuitenkaan valitettavasti löytynyt.

Pelikaani Westlakesilla

Skinkki Semaphorella, Tiliqua rugosa

Adelaide Show on maalais- ja karnevaalihenkinen tapahtuma, joka järjestetään kerran vuodessa viikon ajan. Alueella voi huvipuiston ja shoppailun lisäksi seurata musiikkiesityksiä, eläinnäyttelyitä, hevosratsastusta, agilityä jne.. Ruokakojuja oli hurja määrä ja tarjolla oli myös ilmaisia viinimaistiaisia. Alueella oli siis kerrassaan runsas valikoima eri asioita, joiden parissa viettää päivä.

Maailmanpyörä ja näkymiä huipulta

Alkuperäisväestöstä kertova esitys

Iloiset illanviettäjät :)

Sunnuntai pyhitettiin levolle. Salla kävi kävelemässä läheisillä rannoilla ja törmäsi Semaphore Jettyllä reissumme ensimmäisiin sattumalta tavattuihin suomalaisiin. Kyseessä oli kaksi kalassa ollutta vanhempaa herrasmiestä, jotka olivat saapuneet Australiaan jo 1970-luvulla! He olivat oikein iloissaan suomalaisesta seurasta ja kertoivatkin innoissaan elämästään Australian mantereella:)

Rannalle huuhtoutuneita kauniita merileviä