Maanantaiaamulle meillä oli varattuna kierros Haigh's Chocolate Factoryssa opettajamme Kellyn kanssa. Tehdasmyymälässä oli hurmaava suklaan tuoksu! Haigh'sin suklaatehdas on perustettu jo vuonna 1915 ja yritys on edelleen saman suvun omistuksessa. Suklaata valmistetaan hyvin paljon käsin, mikä on yksi yrityksen myyntivalteista. Kierroksen aikana ei valitettavasti saanut kuvata tehdasaluetta. Pääsimme lasin läpi seuraamaan esimerkiksi valkosuklaa-sitruunatryffeleiden valmistusta, ja kierroksen jälkeen Zinka päätti maistaa kyseistä tuotetta ja se osoittautui taivaalliseksi. Suosittelemme vierailemaan myös täällä tai vähintään maistamaan Haigh'sin irtosuklaita!
Kierroksen jälkeen kävelimme keväisillä South Terracen puistoalueilla, ennen kuin suuntasimme Peter Rabbit -kahvilaan ykkösten kanssa. Kahvilasta meille pöydän varannut opiskelija kertoi, että paikan päällä olisi pupuja, mutta valitettavasti niitä ei ollut enää kahvilassa. :( Ruoka oli kuitenkin kerrassaan herkullista, miljöö varsin tunnelmallinen ja vehreä, joten suosittelemme lämpimästi käymään siellä, jos päädyt käymään Adelaidessa.
Tiistaina meillä oli viimeinen päivä TAFE SA:ssa ja vietimme aamupäivän kakkosten kanssa klinikassa. Huomasimme, että opiskelijat eikä henkilökunta käyttänyt enää ollenkaan istuvia FFP2-maskeja. Tiedustelimme syytä ja klinikan hammashoitaja kertoi, että kyseisistä maskeista oli luovuttu edellisenä päivänä. Lisäksi opiskelijoilla näkyi kaulassa omia hienoja suojalaseja sekä luuppeja enemmän, eikä visiirejä juuri käytetty. Kohti normaaleja aikoja, jee!
Osa opiskelijoista harjoitteli potilaiden perumisien vuoksi väliaikaisien paikkojen tekoa. On mainittava, että ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat klinikassa kerran viikossa, ja toisen vuoden opiskelijat kolmesti viikossa. TAFE SA:n suuhygienistiopiskelijoille kertyy mahdollisesti siis vähemmän kliinistä harjoittelua verrattuna suomalaisiin suuhygienistiopiskelijoihin, vaikkakin lomia on vähemmän ja ideaalitilanteessa toisen vuoden opiskelijat alkavat vastaanottaa kaksi potilasta reilun 3 tunnin aikana noin 3kk ennen valmistumistaan.
Seurasimme yhdessä kuinka kaksi opiskelijaa tekivät toisilleen johtopuudutukset ja infiltraatiopuudutukset, tavoitteena oli saada suoritteet molemmista. Kun opettaja tuli valvomaan, hän pyysi, että opiskelija nimeää ja kertoo tarkasti mitkä anatomiset kohdat hänen on löydettävä ennen johtopuudutteen injisointia. Opettaja ei päästänyt opiskelijaa helpolla, eikä hän valitettavasti saanut suoritetta johtopuudututuksesta puutteellisen teoriatiedon vuoksi, mutta sai silti tehdä puudutteen opettajan valvoessa. Tilanne siis käännettiin opetushetkeksi. Infiltraatiopuudutus meni kuitenkin läpi. Oli jännittävää seurata ns. koetilannetta vierestä sekä jännittää toisen puolesta. Totesimme keskenämme, että ei tekisi yhtään pahaa kerrata itsekään anatomiaa. Mietimme myös, että tällainen osaamisen varmistaminen olisi todella hyvä asia myös meillä Suomessa, sillä emme ole ainakaan itse kohdanneet samanlaista opettajiltamme.
Zinka pääsi auttamaan kliinisten valokuvien otossa, eli kyseessä oli peilien ja huulten levittimien pitelyä. Samalla hän pääsi todistamaan erittäin hyvän opiskelijan antaman lankausopetuksen. Aina ei siis tarvitse päästä itse tekemään oppiakseen jotain uutta, vaan seuraamalla voi saada uusia ideoita omaan kikkapakkiin!
Eräs opiskelija kertoi, että koronapandemian aikana moni kansainvälinen opiskelija päätyi kodittomaksi, sillä töitä ei ollut tarjolla esimerkiksi kahviloissa ja kaupoissa. Heillä ei ilmeisesti ollut mahdollisuutta palata kotimaahansa myöskään. Yllättävää kuitenkin oli, että opiskelijoita oli päätynyt asumaan yliopiston tiloihin. Myöhemmin iltapäivällä Margie kertoi aiheesta vielä lisää. Kodittomia kansainvälisiä opiskelijoita oli päätynyt myös Dental Outreach Clinicin asiakkaiksi. Päällimmäisenä jäi mieleen se, miten hyvin meillä on asiat Suomessa.
Keskiviikkona pääsimme nauttimaan illallisesta Margien luona, mukana oli myös opettajamme Sonja. He olivat valmistaneet tavallista arkiruokaa, eli kananuudelikeittoa ja lasagnea. Oli mukava päästä vierailemaan paikallisen kodissa ja kokemaan millaista on melko tavallinen arkiruoka Australiassa. Juttelimme paljon mukavia ja myös painavaa asiaa esimerkiksi hoitokotien suun terveydenhuollon tasosta. Molemmissa maissa ongelmat tuntuivat olevan samanlaisia. Ilta oli kerrassaan onnistunut!
Torstain koulupäivä peruttiin, sillä Australiassa vietettiin surupäivää eli kansallista vapaapäivää kuningatar Elisabet II menehtymisen vuoksi. Lähdimme siis viettämään päivää Clelandin villieläinpuistoon muutaman ensimmäisen vuoden opiskelijan kanssa. Olemme todella iloisia, että vierailu Clelandiin saatiin järjestymään lopulta!
Pääsimme syöttämään ja silittämään kenguruita. Kengurut olivat kovin ystävällisiä ja letkeitä kavereita, selkeästi tottuneita ihmisiin. Näimme monta erilaista kengurulajia, sekä myös pienempiä lajeja eli vallabeja. Kirsikkana kakun päällä näimme useamman vallabin, jolla oli poikanen, eli joey, pussissa.
Clelandissa on tarjolla myös mahdollisuus pitää koalaa sylissä, johon tietysti tartuimme. Tämä on ehkä turistein tekomme tähän mennessä :D Molemmat saivat vielä muistoksi kuvan hetkestä koalan kanssa. Koalat luokitellaan vaarantuneiksi eläimiksi, eikä niitä ole enää kovin paljoa Australiassa. Kesäaikaan on parempi todennäköisyys nähdä villejä koaloja. Koaloja uhkaa erityisesti niiden keskuudessa leviävä klamydia sekä puiden hakkuut. Kotiin lähtiessä näimme vielä villin koalan ylittämässä tietä!
Perjantain vietimme pakaten tavaroita ja siivoten AirBnB:tä, sillä seuraavaksi vaihdamme maisemia Sydneyyn!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti