Viides viikko 5.-11.9.2022. itsensä haastamista ja alkuperäisväestön kulttuuria

Maanantaina meillä oli vapaapäivä, jonka vietimme Monarto Safari Parkissa. Matkasimme bussilla kohteeseen ja kiersimme siellä bussin kyydissä katselupaikasta toiseen ihmettelemään eläimiä. Bussista sai hypätä pois ja viettää eläinten parissa niin kauan aikaa kuin halusi ja hypätä sitten seuraavaan bussiin. Busseissa oli vapaaehtoisia työntekijöitä, jotka kertoivat eläimistä ja siitä mitä ympärillä näkyy, sekä huolehtivat matkan sujumisesta.

Gepardi

Kirahviperhe

Mangusteja

Tasmanian tuholaispariskunta

Sarvikuonotaideteos

Erikoiset kirahvit

Tiistaina seurasimme kakkosten klinikkaa ja suunnittelimme hieman esitystä, jonka pitäisimme perjantaina. Näimme muovisia implantti-instrumentteja ja muovisen ientaskumittarin. Pääsimme seuraamaan johtopuudutusta ja pyysimme opiskelijaa kertomaan meille miten hän löytää oikean kohdan. Hammaslääkäriopettaja kyseli ja varmisteli erittäin hyvin opiskelijan osaamista ja pyysi kertomaan mm. mitkä anatomiset rakenteet tunnistamalla löytää oikean paikan puudutukselle. Seurasimme myös infiltraatiopuudutusta, puudutettava potilas oli todella ihana ja tsemppasi kovasti opiskelijaa. Hammaslääkäriopettaja jutteli opiskelijan kanssa aspiraation tärkeydestä ja he keskustelivat aspiraatiotekniikasta. Opettaja painotti, että aspiraatiota voi kokeilla esim. TriPlaque plakkivärigeelin kanssa. Silloin huomaa helposti kuinka pienestä sormenliikkeestä aspiraatiossa on kyse. 

Australiassa on monella vastaanotolla käytössä tarrasysteemi potilaan hoidossa käytettäville steriloitaville instrumenteille, olemmekin siitä jo aiemmin maininneet. Tarrasysteemi on olemassa sen varalta, että potilas saattaa syyttää hoitopaikkaansa hoitovirheestä ja vaatia korvauksia, jos hän sairastuu johonkin sairauteen suun terveydenhuollon käyntinsä jälkeen. Tarrojen avulla hoitopaikka voi todistaa, että instrumentit ovat läpikäyneet asianmukaisen puhdistusprosessin, ja että potilasta on hoidettu puhtailla instrumenteilla. Opetusklinikalla potilaan tietoihin liimataan jokaisen hoitokäynnin yhteydessä steriileistä pussista irrotetut tarrat. Yksityisessä hammashoitolassa, jossa olemme aiemmin vierailleet, on käytössä sama järjestelmä, mutta siellä tarroissa on viivakoodit, jotka skannataan potilaan tietoihin.

Iltapäivällä meillä oli viimeinen ravitsemusluento. Opettajalla oli kuusi erilaista ruokapäiväkirjaa, joista opiskelijoiden piti etsiä suun terveyden ja yleisterveyden kannalta haitalliset ruoka-aineet, miettiä mitä kaksi korjausehdotusta ravitsemukseen voisi tehdä ja yrittää päätellä millainen ihminen kyseisen ruokapäiväkirjan oli täyttänyt. Opettaja oli laittanut kaksi ruokapäiväkirjaa itsestään mukaan, yhden raskausajalta ja toisen keväältä 2020, kun koronapandemia alkoi ja elämä muuttui merkittävästi. Mukana oli myös yksi ruokapäiväkirja, joka oli tehty hänen lapsestaan. Oli hauska huomata opiskelijoiden reaktio kun paljastui, että he olivat analysoineet opettajansa ruokailuja.

Opetuskerran lopuksi järjestimme maistelun, jossa oli tarjolla Suomesta tuomiamme tuliaisia. Toimme ksylitolia, Fazerin sinistä ja Halvan Wanhan ajan lakuja. Sekä opettaja että opiskelijat olivat mielissään tuliaisista ja maisteluista. Kerroimme herkuttelun lomassa ksylitolituotteiden käytöstä, niiden vaikutuksista suun terveyteen, sekä vastailimme hyviin kysymyksiin ksylitolista. Päällimmäisenä mieleen jäi, että heidän mielestään ei olisi pahitteeksi, jos Australiassakin olisi laajemmin ksylitolia tarjolla. Opettaja tuumasi, että heillä kyllä on tietoa ksylitolista, mutta ksylitoli ei ole erityisen tunnettu aine Australiassa. Olemme huomanneetkin, ettei ksylitolituotteita juurikaan löydy ainakaan Adelaidesta.

Keskiviikkona kävimme aamulla opettajamme Kellyn kanssa kahvilla ja suuntasimme Tandanya National Aboriginal Cultural Instituteen, osana kulttuurillisia opintojamme.  Tandanyassa oli valitettavasti juuri näyttelyn vaihto menossa, eli emme päässeet ihastelemaan mitään näyttelyä. Onneksemme lahjatavaraputiikki oli kuitenkin auki ja nappasimme sieltä mukaan mm. tuliaisia. Kävimme kahdestaan lounastamassa vietnamilaisessa ravintolassa, tavoitteenamme oli saada hyvää pho-keittoa. Zinka on kerran syönyt jo reissumme aikana phota toisessa ravintolassa. Saimme erittäin maukkaat annokset, joten voimme lämpimästi suositella Currie Streetillä sijaitsevaa Pho S.A. nimistä ravintolaa Adelaidessa vieraileville!

Iltapäivällä vierailimme viimeisen kerran Special Needs Unitissa Margie Steffensin vieraina. Potilaat olivat käyneet Margien vastaanotolla jopa 25 vuoden ajan! Oli ihana nähdä, kuinka hyviä potilassuhteita on mahdollista kehittää vuosien varrella, ja potilaat olivat erittäin kiitollisia saamastaan hoidosta. Muistimme myös kysyä, että käytetäänkö Australiassa kuituvaloa ollenkaan, sillä emme olleet sellaista vielä nähneet täällä ollessamme. Selvisi, että jotkut harvat hammaslääkärit saattavat käyttää niitä, mutta yleensä niitä ei ole vastaanotoilla. Lopuksi yksi ykkösvuoden suuhygienistiopiskelija TAFE SA:sta kierrätti meidät vielä koko uuden ja modernin Special Needs yksikön ympäri. Hän tekee opintojen ohella hieman töitä SNU:ssa, mikä onkin varmasti erittäin opettavainen työpaikka suuhygienistiopiskelijalle!

Hoitoinstrumentit, joita ei tarvita, suojataan muovilla potilaan ajaksi. Muovisuoja myös estää käytettävien instrumenttien pieniä rakoja kontaminoitumiselta

Torstaina olimme aamupäivän opetusklinikassa. Muodostimme kolmen hengen ryhmän opiskelijan kanssa, jolla ei ollut potilasta aamulla. Saimme tehtäväksemme tehdä HE1 lomakkeen alaosan, eli pienet tarkastukset toisillemme. Tähän kuuluu ekstraoraalinen ja intraoraalinen tarkastus. Hampaiden tarkka tutkiminen ei kuitenkaan kuulu tähän. Aamupäivän klinikan jälkeen saimme lähteä aiemmin valmistautumaan seuraavan päivän esitystä varten. Loppupäivä menikin PowerPoint-esityksen hiomiseen ja Vegemiten maisteluun. Saimme nimittäin aiemmin suosituksen eräältä opettajalta kokeilla Vegemitea cheddarsiivun päällä, ja voimme todeta, ettei se ollut makuhermoja hivelevä kokemus.

Perjantaina Euroopasta kantautui aamulla surullisia uutisia kuningatar Elisabet II menehtymisestä. Kuningattaren kuolema näkyi täällä vahvasti televisiossa, melkein joka kanavalla oli tarjolla jotain katsottavaa liittyen Elisabetin elämään. Australian valuutassa on mm. kolikoissa sekä 5 dollarin setelissä kuva Elisabethistä, pitänee säilyttää sellainen muistoksi, sillä Ellun tilalle vaihtuu pian kuningas Charles III:n kuva.

Suuntasimme TAFE SA:n keskustassa olevalle kampukselle, jossa pidimme esityksen vanhusten suunterveyden erityispiirteistä lähihoitajaopiskelijoille (enrolled nurse). Esiintyminen englanninkielellä jännitti meitä etukäteen, mutta ilmapiiri luokassa oli kannustava, joten onnistuimme rentoutumaan esityksen aikana. Opiskelijat kyselivät meiltä mm. mikä on mielipiteemme waterpick (suusuihku) tuotteista ja niiden käytöstä hammasvälien puhdistukseen, tarttuuko suun bakteerit suudellessa ja niin edespäin. Waterpickit ovat tunnetumpia Australiassa kuin Suomessa, ja niitä on myynnissä myös opetusklinikalla. Australiassa muuten suositellaan harjaustekniikkaa, jossa tehdään pyörivää liikettä! Saimme opiskelijoilta ihanan herkkukassin jossa oli Tim Tam -keksejä sekä suklaata! Kysyimme lopuksi lähihoitajaopiskelijoilta, miten australialaiset suhtautuvat kuningatar Elisabet II menehtymiseen, ja saimme vastaukseksi, että ei oikeastaan mitenkään muuten, kuin mahdollisen vapaapäivän muodossa. 

Esityksemme jälkeen saimme vielä kierroksen moderneihin simulaatiotiloihin, ja opiskelijat esittelivät meille opetuskäytössä olevia välineitä ja tiloja. Jäimme hetkeksi kuuntelemaan myös luentoa ikäihmisten palveluista Australiassa ja lounastimme opiskelijoiden ja opettaja Yanfein kanssa.

Keskustasta matkasimme Gilles Plainsin kampukselle osallistumaan Cultural Safety for Aboriginal and Torres Strait Islander people -luennolle. Luennon tarkoituksena oli tuoda esiin näkökulmia siitä, mitä kaikkea olisi hyvä huomioida alkuperäisväestön kanssa toimimisessa terveydenhuollossa ja arkielämässä. Aiheesta oli meille kertomassa aboriginaalitaustainen terveydenhuollossa työskentelevä mies, joka painotti sitä, ettei edusta koko alkuperäisväestöä, vaan kertoo meille asioista omien kokemustensa kautta. 

Saimme paremman käsityksen siitä, millaista kohtelua alkuperäisväestö on saanut kokea, ja miten se vaikuttaa heihin nykypäivänäkin. Väestöön suhtauduttiin rasismin ohella pitkään 'part of the trees and animals' - kuin he eivät olisi edes olemassa, jolloin he jäivät paitsioon koulutuksesta, taloudellisesta kasvusta, sekä myös terveydenhuollosta. Alkuperäisväestö onkin nykyään yliedustettuna mm. itsemurhatilastoissa ja vastasyntyneiden kuolemissa. 

Tauon jälkeen luennoitsijaksi saapui meille ennestään tuttu Margie erään sairaanhoitajan kanssa. Yhdessä he kertoivat meille omista kokemuksistaan terveydenhuollossa alkuperäisväestön kanssa, ja painottivat kulttuurillisen tietämyksen tärkeyttä. Ylisukupolviset traumat vaikuttavat alkuperäisväestön ennakkoluuloihin terveydenhuollon palveluihin saavuttaessa, joten on erityisen tärkeää luoda tilanteesta turvallinen ja edetä potilaan tahtiin. Hoidon aloittaminen voi vaatia usean keskustelukäynnin, ennen kuin asiakas kokee luottamuksen olevan sellaisella tasolla, että uskaltaa istua hoitotuoliin. Saimme myös tietoa väestön luontosuhteesta ja kansanuskomuksista.

Lauantaina luvassa oli illanvietto ravintolassa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa ja vähän yöelämään tutustumista! Ennen illanviettoa suuntasimme kuitenkin eri kohteisiin. Salla meni tsekkaamaan Adelaide Show:n, ja Zinka puolestaan suuntasi kävellen rannan kautta West Lakesin ostoskeskukseen katselemaan löytyisikö illanviettoa varten pidempää mekkoa, sellaista ei kuitenkaan valitettavasti löytynyt.

Pelikaani Westlakesilla

Skinkki Semaphorella, Tiliqua rugosa

Adelaide Show on maalais- ja karnevaalihenkinen tapahtuma, joka järjestetään kerran vuodessa viikon ajan. Alueella voi huvipuiston ja shoppailun lisäksi seurata musiikkiesityksiä, eläinnäyttelyitä, hevosratsastusta, agilityä jne.. Ruokakojuja oli hurja määrä ja tarjolla oli myös ilmaisia viinimaistiaisia. Alueella oli siis kerrassaan runsas valikoima eri asioita, joiden parissa viettää päivä.

Maailmanpyörä ja näkymiä huipulta

Alkuperäisväestöstä kertova esitys

Iloiset illanviettäjät :)

Sunnuntai pyhitettiin levolle. Salla kävi kävelemässä läheisillä rannoilla ja törmäsi Semaphore Jettyllä reissumme ensimmäisiin sattumalta tavattuihin suomalaisiin. Kyseessä oli kaksi kalassa ollutta vanhempaa herrasmiestä, jotka olivat saapuneet Australiaan jo 1970-luvulla! He olivat oikein iloissaan suomalaisesta seurasta ja kertoivatkin innoissaan elämästään Australian mantereella:)

Rannalle huuhtoutuneita kauniita merileviä