Kolmas viikko - koulua, vierailuja ja paljon luontoa 22.-28.8.

Maanantaina aloitimme viikkomme ensimmäisen vuoden opiskelijoita seuraten, kun he tekivät toisilleen sylkitestejä. Ohjeet sylkitesteihin eroavat hieman niistä joihin olemme Suomessa törmänneet. Pääsimme myös kertomaan hieman omaa näkökantaamme erään ryhmän testiliuskan väreistä. Iltapäivällä Zinka pääsi plakkivärjäykseen poissaolleen opiskelijan tilalle. Tästä innostuimme etsimään plakkiväritabletteja keskustan apteekeista, mutta niitä ei harmiksemme löytynyt ollenkaan. Vaikuttaisi siis siltä, etteivät australialaiset ole kovin kiinnostuneita seuraamaan omaa harjaustulostaan kotona, kun plakkiväritableteille ei ole kysyntää. Kysyimme myöhemmin eräältä klinikan suuhygienistiltä syytä sille, miksei plakkiväritabletteja ole saatavilla apteekeissa ja hän kertoi, että niitä käytetään pääasiassa vain vastaanotoilla. Hän myös mainitsi, että on olemassa hammastahna, jossa on plakkivärin kaltainen värjäävä ominaisuus.

Sylkitestien ohjeita ja väriasteikkoja

Tiistaina pääsimme jälleen seuraamaan toisen vuoden opiskelijoiden potilastyöskentelyä. Klinikassa on käytettävissä muutama EMS AirFlow Prophylaxis -laite, jotka ovatkin tuttuja meille jo Suomesta. Pääsimme molemmat toimimaan hoitajan roolissa ja roikuimme imun varressa. Oli mukavaa päästä tositoimiin pitkästä aikaa! Iltapäivällä osallistuimme ykkösten ravitsemusluennolle ja iloksemme opettaja oli sisällyttänyt esitykseensä useiden eri maiden ruokaympyröitä ja -pyramideja, myös Suomen version! Opettaja toi ruokapyramideista esille mielenkiintoisen näkemyksen; pyramidi olisi havainnollistavampi, jos pyramidi olisi kärki alaspäin. Tällöin ylhäällä oleva terveellinen perusta kiinnittäisi enemmän huomiota, sillä yleensähän korkealla on kaikkein tärkein asia.

Keskiviikkona vierailimme uudelleen National Dental Caren vastaanotolla ja seurasimme samojen suuhygienistien työskentelyä kuin viime kerralla. Tällä kertaa pääsimme myös seuraamaan, kun hammaslääkäri kävi puhdistuksien välissä tekemässä pikaiset tarkastukset potilaille. Seurasimme hammaslääkärin ja suuhygienistin keskustelua potilaan suun terveyden tilasta, löydöksistä ja muista huomioista. Hammaslääkäri painotti meille tämän keskustelun tärkeyttä työelämässä. Keskustelu muistutti paljon sitä, millainen meidän opiskelijoiden ja opettajien keskustelu opetusklinikalla on, kun opettaja tulee tarkistamaan opiskelijan tekemät löydökset. Potilaat olivat todella tervesuisia tällä kertaa, eli mitään vinkkejä esim. syvien taskujen puhdistukseen emme valitettavasti saaneet.

Iltapäivällä suuntasimme SA Dental Caren Special Needs Unitiin. Kyseessä on Etelä-Australian osavaltion hammashoitola, jossa hoidetaan erityistä huomiota tarvitsevia potilaita. Tällaisia ovat esimerkiksi henkilöt, joilla on veriteitse tarttuvia tauteja, monimutkainen lääkitys ja paljon sairauksia, huomattava hammashoitopelko, vaativa liikuntaelinvamma tai muuta vastaavaa. Hoitoon pääsee lähetteellä, esimerkiksi sosiaalihuolto voi ottaa yhteyttä vastaanotolle ja tiedustella, onko potilas sopiva SNU:n hoidettavaksi. 

SA Special Needs Unit, suuhygienistin työhuone

Suomessa ei ole tietääksemme vastaavanlaista toimintamallia kuin Special Needs Unit, vaan terveyskeskus ja yliopistolliset sairaalat hoitavat Suomessa erityistä huomiota tarvitsevat potilaat. Special Needs on Australiassa oma erikoisalansa hammaslääketieteessä. Hoitotiimi maassa on todella pieni suhteutettuna väkilukuun.

Vastaanottotilat olivat uudet ja modernit, höystettynä upeilla näköaloilla Adelaiden ylle. Mielenkiintoisin potilas vierailumme aikana oli mies, jonka opg-röntgenkuvassa ei ollut vasenta puolta alaleuasta ollenkaan. Käynnin jälkeen suuhygienisti kertoi, että leukaneljännes oli jouduttu poistamaan syövän vuoksi. 

Juttelimme erään SNU:n hammaslääkärin kanssa ja hän esitteli meille joitain potilastapauksia, sekä näytti kuvia erikoisista kojeista. Kojeita oli tehty esimerkiksi suulakihalkion suojaamiseen, huulien imeskelyn estämiseen ja mahdollistamaan neliraajahalvaantunutta piirtämään suullaan. Hän kertoi myös, että hammaslääkärit tekevät lentäen käyntejä myös alkuperäisasukkaiden luokse Australian keskiosiin, eli aavikon keskelle. Tämä ei kuitenkaan liity SNU:n toimintaan millään tavalla.

Torstaina seurasimme hetken aikaa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden klinikkaa. Kun opiskelija tapaa potilaan ensimmäistä kertaa, hän käy potilaan kanssa läpi suostumuslomakkeen, jossa tehdään selväksi mm. että hoidon toteuttaa opiskelija kliinisten opettajien valvonnassa. Opiskelija selvittää tarkkaan esitiedot, sairaushistorian ja potilasta hoitavan lääkärin tiedot. Potilas pääsee kertomaan mitä on syönyt viimeisen vuorokauden aikana, jotta opiskelija saa pienen käsityksen siitä millainen ravitsemus potilaalla on ja onko sillä mahdollisesti suun terveyteen merkittävästi vaikuttavia tekijöitä. Tarvittaessa opiskelija pyytää potilasta pitämään vielä ruokapäiväkirjaa, johon sisältyy kahden arkipäivän ja yhden viikonloppupäivän ruokailut. Jos aikaa on jäljellä, opiskelija aloittaa suun ulkopuolisen tutkimuksen.

Olimme jo edellisellä viikolla seuranneet opiskelijoiden tekevän samoja asioita kuin tällä viikolla, joten päätimme kysyä klinikan opettajalta saisimmeko vilkaista toistemme suihin. Loppupäivä menikin siinä, kun verestelimme ientaskumittaustaitojamme ja laskimme BOP-prosentit toisillemme. Ientaskumittarissa ei ollut palloa päässä, ja se vaikutti olevan aavistuksen paksumpi verrattuna Suomessa käyttämiimme.

Perjantaina meillä oli vapaapäivä ja suuntasimme junalla Seafordiin, joka on Adelaiden eteläisin junalla saavutettava kaupunginosa. Kävelimme monta kilometriä rantaa pitkin maisemia ihastellen Onkaparingan näköalapaikalle, jossa lumouduimme kauniista auringonlaskusta. Oli todella pitkästä aikaa lämmin päivä, eikä takkia tarvinnut kuin vasta illalla! 

Lauantaina päätimme melko ex temporena lähteä Adelaiden keskustan tuntumassa sijaitsevaan TreeClimb-seikkailupuistoon. Seikkailimme puusta toiseen vaijereiden varassa itseämme haastaen parin tunnin ajan. Molempia jännitti ensikertalaisina, mutta lopulta meillä oli todella hauskaa! Illalla kävimme vielä ihastelemassa auringonlaskua rannalla. 

Sunnuntain reissukohteeksi valikoitui Belairin kansallispuisto, jonka portille pääsee junalla. Kyseessä on Australian toinen kansallispuisto ja se on perustettu vuonna 1891. Päätimme kulkea 6km Waterfall Hiken, jonka varrella on kaksi vesiputousta. Yhteensä tallustelua tuli lähes 12 kilometriä. Sää oli ihana, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpö kohosi 22 asteeseen, joka on meille lämpimin täällä tähän mennessä.

Reitti kulki Echo Tunnelin läpi

Upper Waterfall

Jonkinlainen lihansyöjäkasvi

Emme olleet ehtineet päästä kauas, kun huomasimme kengurun loikoilemassa pusikon suojissa. Sama kaveri oli meitä vastassa myös palatessamme reitiltä.

Toivoimme pääsevämme näkemään myös koalan, mutta sen suhteen onni ei suosinut meitä, mutta näimme kookaburran!

Toinen viikko - eläimiä, rantoja sekä vähän kouluakin 15.-21.8.

Maanantaina meillä ei ollut koulua, joten suuntasimme Adelaide Zoohon. Eläintarhan kiertämiseen vierähtikin koko päivä, onneksi sää suosi meitä. Pääsimme näkemään myös Australian tunnetuimmat eläimet, eli kenguruita ja koaloja. Vesinokkaeläin ei valitettavasti ole asukkaana eläintarhassa, joten sitä joudumme vielä etsimään muualta. Eläintarhassa oli aikataulutettuja eläinten ruokkimishetkiä, joita oli mahdollista mennä seuraamaan. Kävimme ihmettelemässä merileijonien, pingviinien, pelikaanien ja pandojen ruokailuja.

Zinka ja avoparikaija

Salla ja punapanda

Tiistaina seurasimme jälleen opiskelijoiden potilastyöskentelyä. Eräs opiskelija selitti meille heidän instrumenttien seurantasysteemistä. Steriilissä pussissa on hintalapun näköinen kooditarra, joka irrotetaan, kun pussi avataan. Opiskelijalla on käytössään vihko, johon tarra liimataan.

Kävimme tekemässä sovitustestit N95 maskeja varten. Suomessa samoista maskeista käytetään nimitystä FFP2. Nyt pääsemme halutessamme imun varteen auttamaan opiskelijoita, jee!

Testissä puetaan kasvomaski päähän ja maskiin kiinnitetään mittauslaitteeseen yhdistetty letku, jolla mitataan hapen ja hiilidioksidin määrää. Testin aikana tehdään erilaisia liikkeitä, kuten kumartamista, pään kääntöjä ja tekstin ääneen lukemista. Jos laite antaa lopputulokseksi hylätyn, tehdään testi uudelleen erilaisella maskilla. Maskien sovitus on tullut osaksi rutiineja koronan myötä, ja se tehdään klinikan jokaiselle työntekijälle ja opiskelijalle.

Tutkimme klinikassa australialaisia ravitsemussuosituksia. Ne eivät erityisemmin eroa suomalaisista, mutta koimme erikoiseksi, että erikseen on saatavilla myös alkuperäisasukkaille oma versio. Selvitimme opettajalta, miksi alkuperäisväestöllä on erikseen omansa ja saimme vastaukseksi, että tällä pyritään huomioimaan aboriginaalit. Ainut merkittävä ero näiden kahden välillä oli, että alkuperäisväestön suosituksissa oli sisällytettynä kengurun ja matelijan liha. Opiskelijoilla on myös erillinen kurssi alkuperäisväestön suunterveyteen liittyen.

Iltapäivällä oli Rural and remote workshop -kurssin viimeinen luento. Päällimmäisenä siitä jäi mieleen, että nyt viimeisen luennon lopussa oli enemmän opiskelijoita, jotka ovat kiinnostuneita työskentelemään suurkaupunkien ulkopuolella kuin ensimmäisen luennon alussa. Kynnys lähteä kauemmas töihin on täällä selkeästi suurempi kuin Suomessa. Luennoija kertoi, että maaseuduilla työskentely on antoisaa, ja itsensä voi tuntea todella merkittäväksi. Asiakkaat ovat iloisia siitä, että he saavat lähellä hoitoa.

Keskiviikkona seurasimme kahden TAFE SA:sta vuosia sitten valmistuneen suuhygienistikonkarin työskentelyä yksityisellä vastaanotolla. Mielenkiintoinen vastaanotolla näkemämme asia oli 2-sektorin palatinaalipintojen kyretointi erikoisella tekniikalla.  Instrumentista pidettiin kiinni kummankin käden sormilla, eikä käsiä tuettu kasvoihin lainkaan. Suuhygienisti perusteli tapaansa sillä, että näin saa paremmin voimaa käyttöönsä. Ajattelimme laittaa tavan testiin viimeistään Suomessa Kalle-nukelle. Oli hauska huomata, että keskustelut asiakkaiden kanssa ovat paljon tuttavallisempia kuin Suomessa, täällä työntekijätkin jakavat itsestään ja perheestään avoimemmin asioita. Toinen suuhygienisteistä kannusti meitäkin siihen, sillä se rentouttaa potilasta kun saa turista mukavia. 

Torstaina oli luvassa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden ensimmäiset potilaat. Opiskelijat olivat hermostuneen oloisia, mutta samalla myös innostuneita. Kuuntelimme sivusta, kun opiskelijat kävivät potilaiden kanssa läpi esitietoja. He kyselevät tarkemmin läpi potilaan ruokailutottumuksista, ja selvittävät mitä ruokia potilas oli syönyt viimeisen vuorokauden aikana. Potilaat eivät täyttäneet esitietolomakkeita etukäteen, vaan opiskelija täytti ne. Kaiken kaikkiaan ensimmäiset potilaat vaikuttivat hoituvan kerrassaan mallikkaasti ja opiskelijat pysyivät rauhallisina.

Opiskelijoiden hoitoboksissa on seinällä valkotaulu, johon opiskelijan tulee joka kerta kirjoittaa oma nimi, mahdollisen työparin nimi, potilaan etunimi, päivän hoitosuunnitelma, mitä opiskelija toivoo opettajien erityisesti tarkkailevan (esim. ryhti, ergonomia) ja maininta esim. potilaan huonosta kuulosta. Näin opettajan on helpompi saada käsitys potilaan tilanteesta ja opiskelijan sen kertaisista oppimistavoitteista. 

Perjantaina suuntasimme Outer Harboriin, jossa on satama ja merenranta. Ajoitimme visiittimme laskuveden aikaan ja tutkailimme rannan runsasta simpukkavalikoimaa ja ihastelimme maisemia merelle.

Lauantaina kävimme Glenelgissä, jossa kävimme rannalla kävelyllä sekä ihmettelimme putiikkeja. Meidän piti ihan alun perin ottaa Airbnb -asunto Glenelgistä, mutta suunnitelmiin tuli muutos. Alue oli kivan näköinen, joten ainakin sen puolesta voimme suositella siellä majoittumista! Toki matkaa keskustaan ja koululle on, mutta ainakin ranta ja palvelut ovat lähellä. :) 

Glenelgin aukio, taustalla liehuu myös aboriginaalien musta-puna-keltainen lippu

Auringonlasku sunnuntaina Semaphore jettyllä

Ensimmäinen viikko - koulua, luontoa ja taidetta 8.-14.8.2022

Karanteenit on nyt lusittu ja pääsimme viimein opintojen pariin. Viikkomme alkoi kampuskierroksella; meille esiteltiin työntekijöitä, opetustiloja, klinikkasali, hammasteknikoiden työtilat ja opiskelijoiden oleskelutilat. Kampuksella opiskelee suuhygienistien lisäksi myös hammashoitajia ja hammasteknikoita. Perjantaisin klinikan tiloihin tulee hammaslääkäriopiskelijoita harjoittelemaan. Samoissa tiloissa on myös julkista suunterveydenhuoltoa vähävaraisille. 

Koulupäivä alkaa aikaisintaan klo 9 ja loppuu noin neljän aikaan. Gilles Plains -kampuksella ei ole enää opiskelijaravintolaa, eli tuomme kouluun omat eväät tai käymme ostamassa evästä viereiseltä ostarilta. Koulu tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden säilyttää ruokia jääkaapissa ja jopa mikron ruoan lämmitystä varten. Ruokatauko on tunnin mittainen, eli opiskelun välissä ehtii hyvin hengähtää.

Suuhygienistiopinnot kestävät täällä 2 vuotta. Keskustelimme opiskelijoiden kanssa, ja tulimme siihen tulokseen, että opinnot ovat heillä paljon tiiviimmät ja lomat ovat lyhyemmät. Opiskelijoiden tulee myös saada täydet pisteet tenteistä päästäkseen kursseista läpi.

Saimme kangaskassit koululta, joissa oli pientä tavaraa auttamaan meidät alkuun opinnoissamme. Sekä tietysti hammastahnaa ja hammasharjat. 😁

Opetusklinikan sisäänkäynti

Näkymä koulun pihalta

Työvaatteet klinikassa ovat erilaiset kuin mitä Savoniassa käytetään. Täällä opiskelijoiden tulee hankkia itse mustat/tummansiniset siistit housut ja kenkien tulee olla siistit, mustat ja umpinaiset. Esimerkiksi Savoniassa suositut treenilenkkarit ja sandaalit eivät käy täällä. Saimme koululta sinisen yläosan, jota ei saa käyttää klinikan ulkopuolella. Sinisessä työpaidassa on napit, jotta potilastyössä käytettyä paitaa ei joudu vetämään kasvojensa yli!

Seurasimme sivusta toisen vuoden opiskelijoiden potilastyöskentelyä. Täällä opetetaan työskentelemään matalammassa työasennossa kuin mitä Suomessa. Täällä ei ole satulatuoleja, vaan enemmän tavallisen konttorituolin näköisiä istuimia. Jalat ovat istuessa noin 90 asteen kulmassa. Työskentelyasento on hyvin matala verrattuna Suomessa totuttuun. 

Pääsimme myös kahdesti kokeilemaan paikallisten Kalle-nukkejen parissa työskentelyä. Opetusklinikalla on saatavilla kahdenlaisia harjoitushampaita; sellaisia, joissa on läpinäkyvät ikenet ja vaaleanpunaiset ikenet. Läpinäkyvät ikenet voisivat olla hyviä kun harjoitellaan ientaskumittausta ja käsi-instrumentointia ensimmäisiä kertoja. Tällöin instrumentin sijainnin pääsisi näkemään suoraan ja asettelemaan sen helpommin oikeaan kulmaan.

Zinka tutustumassa paikallisen Kalle-nuken suuhun

Hoitokoneet olivat täällä erikoisia mm. veden osalta; koneeseen kiinnitetään erillinen "vesipullo" jota tulee täyttää tarpeen mukaan. Pullossa olevaa vettä huolletaan potilaiden välissä jonkinlaisilla puhdistustableteilla. Pyyhkimiseen on myös tarkemmat ohjeet kuin Suomessa: pyyhinnässä käytetään yhteensä 6 pyyhintälappua. Pyyhintä tehdään alla olevan kuvan mukaisessa järjestyksessä ja pyyhintälaput vaihdetaan aina kun väri vaihtuu. 

Keskiviikkona kävimme opettajien kanssa kahvilla Adelaiden keskustassa sijaitsevassa Central Market -kauppahallissa. Keskustelimme opettajien kanssa matkastamme Australiaan, opinnoistamme Suomessa ja australialaisesta suunterveydenhuollosta. Kahvittelun jälkeen kiertelimme opettajien kanssa ympäri kauppahallia. Myynnissä oli paljon tuoreita hedelmiä, vihanneksia, lihaa, juustoja, herkkuja ja paljon muuta. 

Osallistuimme viikon aikana kahdelle luennolle. Ensimmäinen oli osa Rural and Remote Workshop -kurssia, jossa käsitellään suurten kaupunkien ulkopuolella työskentelyä, sekä millaisia taitoja ja asennetta siellä työskenteleminen vaatii. Opiskelijat pohtivat myös, mitä kaikkea syrjäisellä alueella työskentelystä voi oppia ja millainen vaikutus sillä olisi uraan ja elämäntapoihin. 

Toisella luennolla käsiteltiin millaisia hätätapauksia/sairauskohtauksia suunterveydenhuollon vastaanotolla voi sattua. Luennolla käsiteltiin myös toimintaohjeita tilanteissa toimimiseen. Vaikka aihe oli meille entuudestaan tuttu, se oli todella hyvää kertausta.

Vietimme pitkän viikonlopun tutustuessa Adelaideen. Kävimme Semaphore Jettyllä, jossa näimme neljä merileijonaa uiskentelemassa aallokossa. Lauantain ja sunnuntain kohteinamme olivat Adelaide Botanical Garden, Art Gallery of South Australia ja South Australian Museum. Parhaimpia paloja alla.

Matka Australiaan ja karanteeniviikko, 29.7.-7.8.2022

Valitettavasti vaihtomme ei alkanut parhaissa merkeissä, vaikka matka sujui hyvin. Saavuimme AirBnB:seen 29.8. illalla, haimme pizzaa lähiravintolasta ja suuntasimme unille. Lauantaiaamuna suuntasimme lähiostarille ostamaan prepaidit ja ruokaa. Illasta aloimme kärsiä melkoisista mahavaivoista. Onneksi oireet hellittivät sen jälkeen kun saimme sopivaa lääkettä ja aloimme keittää hanavettä sekä juomaan pullovettä. Sunnuntai-iltana Sallalle nousi korkea kuume, ja ilmoitimme kouluun, ettemme ole tarpeeksi terveitä osallistumaan maanantain ensimmäiseen koulupäivään.

Maanantaina ihana opettajamme Kelly suostui tuomaan meille lisää ruokaa ja koronatestejä. Hän huikkasi poistuessaan "Hope it's not Covid!". 

Sallalle pärähti heti kaksi viivaa testiin ja Zinkalle yksi. Saimme koululta tarkat ohjeet karanteeniviikkoa varten ja illalla lisää testejä Zinkalle ja tsemppiherkkuja molemmille. 

Australiassa samassa taloudessa asuvan altistuneen pitää tehdä 7 päivän aikana 5 koronatestiä. Zinkalla oli korona toukokuun alussa, joten korona ei häneen tällä kertaa purrut. Ehkä sitten paluumatkalla Suomeen edellisen tartunnan tarjoama suoja on jo heikentynyt sen verran, että on taas Zinkan vuoro nautiskella koronasta.

Lukujärjestyksemme laitettiin uusiksi, jotta voimme olla karanteenissa viikon. Australiassa koronaan sairastunut ei saa poistua kotoaan viikkoon, muutoin kuin lääkäriin jos tilanne vaatii.

Alistunut ei saa mennä kouluun, on tehtävä etätöitä jos mahdollista ja vältettävä vierailemasta esimerkiksi sairaaloissa. Ulkona ja kaupassa saa käydä maskin kanssa. 

Eli tämä viikko meidän osaltamme menee kämpän nurkkiin tutustuessa, onneksi meillä on kuitenkin käytettävissä iso parveke/terassi. Pyrimme pitämään toisiimme etäisyyttä, onneksi meillä on omat huoneet!

Opettajan tuomat lohdutusherkut tulivat kyllä tarpeeseen! Saimme myös kehotuksen kokeilla TimTam Slam nimistä herkkua. Australialaisen TimTam -keksin vastakkaisista kulmista haukataan pienet palat, toinen puoli kastetaan kuumaan Milo-mallaskaakaojuomaan ja toiselta puolelta imetään suulla Miloa keksin sisään. Sulanut keksi "slämmätään" suuhun. Oli kerrassaan hyvää ja överiä! 😍

Saimme hankittua myös Adelaide metroCardit, jotka käyvät kaikkiin Adelaiden joukkoliikennevälineisiin, eli busseihin, juniin ja raitiovaunuihin. Ostimme kumpikin matkustusoikeuden, jolla saa matkustaa rajattomasti 28 päivän ajan hintaan 105AUD + 5AUD korttimaksu.

Zinka kävi keskiviikkona ihmettelemässä Semaphoren rantaa ja jettyä. 

Mutta mitenkäs matka tänne sujui?

Jännitimme kovasti etukäteen miten pitkä vaihtoaika tulee sujumaan Delhin kentällä, sillä saimme ristiriitaisia ohjeita viisumien ja matkalaukkujen käsittelyn suhteen sekä lentoyhtiöiltä että Intian viranomaisilta. Kaikki menikin lopulta todella helposti. 

Emme joutuneet itse siirtämään matkalaukkujamme kuin vasta Melbournessa, emme tarvinneet Intian viisumia emmekä jumittuneet transit-alueelle Delhissä, vaan pääsimme suoraan terminaalin puolelle. Transit-alueella olisi ollut vain yksi "eväsautomaatti" joka toimii pienillä rupieilla, eikä kunnollista oleskelutilaa tai muita viihdykkeitä kuten ruokaa tai kauppoja.

Otimme varmuuden vuoksi jo Suomesta mukaan Intian rupieta, niitä ei juuri tullut käytettyä. Onneksi löysimme makoilualueen, sillä lentokenttähotelli oli täynnä. Käväisimme myös loungessa syömässä ja istumassa mukavilla tuoleilla. (Vinkki: tarkista onko luottokortissasi ilmaisia loungekäyntejä, etenkin jos vaihtoaikasi on hyvin pitkä!) Sisätiloissa lenteli puluja ja varpusia ympäri kenttää! Vaikka reilun 14h odottelu lämpimän kosteassa lentokentällä ei ollut erityisen nautinnollista ja alussa jopa ahdistavaa, selvisimme siitä yllättävän hyvin. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, jospa vaihtokokemus lähtisi ensi viikolla kunnolla käyntiin!

Alkuvalmistelut

Kuulimme ensimmäistä kertaa mahdollisuudesta lähteä Australiaan vaihtoon joulukuussa 2021. Australiassa rajat turisteille aukesivat helmikuun lopulla. Lähtöpäätöksemme valmistui maaliskuun alussa, ja ensimmäinen Teams-kokous pidettiin huhtikuun alussa. Suunnittelut lähtivät silloin kunnolla käyntiin. Aloitimme hakemusten täyttelemisen ja yhteydenpidon Australian päähän. Suuri apu vaihdon suunnittelussa oli aiemman Australiaan lähteneen suuhygienistiryhmän blogi: Suuhygienistit Adelaidessa, jota kannattaa käydä lukemassa jos suunnittelet vaihtoa Australiaan.

Oman mausteensa vaihtomme suunnitteluun toi jo pari vuotta maailmassa jyllännyt koronavirus, minkä vuoksi vaihtoon lähtemisajatus ei edes tuntunut pitkään aikaan todelliselta. Savonian kansainvälisyyskoordinaattori Marjaa lainaten, jos haluaa lähteä niin ei saa jossitella. Ajattelutavan tulee olla sellainen, että vaihto oikeasti tulee tapahtumaan.

Mitä teimme/hankimme:

• Mobility Online -haku, joka kannattaa aloittaa hyvissä ajoin!
• Savonian apurahahakemus
• Englanninkielinen immunisation status, eli lomake, jolla tulee ilmi rokotukset, joita tarvitsemme opintoihin Savoniassa. Tähän ei ollut saatavilla täysin sopivaa englannin kielistä lomaketta Savonian sivuilla, joten muokkasimme Certificate of health screening and immunisation -lomakketta meille sopivammaksi. Lomake on tarkoitettu Savoniaan saapuville vaihto-opiskelijoille.
• Learning agreement
• Koronarokotustodistukset
• Rikosrekisteriote englanniksi
• Matkustusilmoitus 
• Passit (tarvittaessa ole hyvissä ajoin uusimassa passisi, sen tulee olla voimassa 6kk maasta poistumisen jälkeen!)
• Vastuulomake
• Matkavakuutus
• E-reseptit reseptilääkkeistä
• Viisumit Australiaan (ja myös varmuuden varalta välilaskumaahan, Intiaan)
• Työkengät ja työhousut (yläosa saadaan TAFE SA:lta)
• Adapterit pistorasioihin
• Tukisukat (suosittelemme muita kuin kaupan halvimpia versioita, vaikka veritulppia ei tullutkaan)
• TAFE SA:lta sähköpostitse tulleet lomakkeet täytettäväksi sekä muut heidän pyytämät tiedot meistä (sairaudet, lääkitykset, passikopio, osoite Australissa jne.)
• Hand Hygiene Dental -nettikurssi (helppo ja nopea tehdä)
• Luottokortit (joilla maksoimme majoitukset ja lennot)
• Tilasimme Helsinki-Vantaan Forexiin hieman matkavaluuttaa varmuuden vuoksi
• Ilmoitimme Kelalle asumismenojen muutoksesta, saimme molemmat n. 200€/kk lisää opintorahaa vaihdon ajaksi (opintotuen asumislisä)
• AirBnB:stä sopiva majoitus

ASUMINEN

Päätimme hankkia asunnon AirBnB:n kautta, sillä se on hotellia halvempi vaihtoehto ja tarjoaa tukea ongelmatilanteissa esimerkiksi asunnon tai vuokranantajan kanssa. Vuokrasimme toukokuussa Adelaiden New Portista hienon asunnon, joka sijaitsee n. 3 kilometriä Semaphore Beachiltä. Lue huolella majoittajan arvosteluja ja huoneiston tarjoamat mukavuudet esim. pyykkihuollon, wifin ja keittiön varustelun osalta.

Suosittelemme olemaan ajoissa asunnon hankinnan suhteen, sillä silloin on paremmin saatavilla huokeampia majoituskohteita. Jos suunnittelet majoittuvasi New Portiin, huomioi, että sieltä menee julkisilla yli tunti TAFE SA:n Gilles Plains-kampukselle, jossa valtaosa opetuksesta tapahtuu.

LENNOT

Tuleville vaihtoon lähtijöille meillä on vain yksi vinkki: Hanki lennot ajoissa, mielellään yli 4kk aiemmin. Me emme niin tehneet, ja saimme kärsiä siitä. Lennot maksoivat noin 2000€, kun olisimme voineet aiemmin saada ne jopa 1500 eurolla ja inhimillisillä vaihdoilla. Menomatkallamme on reilun 14 tunnin vaihto Intian Delhissä Indira Gandhin lentokentällä, kokonaisuudessaan matka kestää yli 40 tuntia. Takaisin tulemme Singaporen kautta reilun kolmen tunnin vaihdon kera, matkan kokonaisaika on 29 tuntia.

Lennot kannattaa ostaa lentoyhtiöltä, eikä matkatoimistolta. Tällöin voit ottaa suoraan yhteyden lentoyhtiöön ongelmatilanteissa, etkä ole matkatoimiston armoilla, jos lennot peruuntuvat tms. Myös paikkojen ja lisäpalveluiden varaaminen on huomattavasti helpompaa. Meillä vaihtoehtoina olivat Finnair ja australialainen Qantas. Valitsimme Finnairin, sillä hädän hetkellä on mukavampi asioida äidinkielellään.

Hanki lennot ennen majoitusta. Meillä meinasi tapahtua kömmähdys, kun majoitus oli jo varattu tietyille päiville, mutta yhtäkkiä lentoja ei ollut enää tarjolla meidän suunnittelemallemme lähtöpäivälle. Riskinä oli, että joudumme säätämään majoituksen alkamispäivän kanssa. "Onneksemme" uusi aikaisempi lähtöpäivämme tarjosi lentoja niin, että olisimme perillä alun perin suunniteltuna päivänä.

MUUTA

Tutkimme etukäteen joukkoliikennettä, sen hinnoittelua ja lipputyyppejä. Lisäksi päätimme ostaa prepaid-liittymät paikan päällä. Suosittelemme ennen matkaa selvittämään voisiko omaa liittymää ja sen laskutusta muuttaa matkan ajaksi, omalla liittymällähän ei hirveästi täällä tee mitään. Suosittelemme myös lataamaan jo Suomessa Google Mapsiin kaupungin kartan käytettäväksi offline-tilassa. Myöskään englannin kielipaketin lataaminen kääntäjään ei ole haitaksi.

Esittelyt

Ketkä täällä kirjoittelevatkaan?

Olemme kolmannen vuosikurssin suuhygienistiopiskelijoita Savoniasta. Aloitimme vaihtoprosessin toisen vuosikurssin keväällä. Niin se vaan aika rientää ja ensi viikolla ollaan jo Australiassa! Lähdemme siis kahdestaan matkaan :) Alla on lyhyet esittelyt meistä

ZINAIDA

Eli tuttavallisemmin Zinka, 25v. Asuin Hyvinkäällä lukion loppuun ja muutin Jyväskylään neljäksi vuodeksi. Sieltä jäi käteen lähihoitajan tutkinto suun terveydenhuollon osaamisalalta sekä vuosi työkokemusta hammashoitajana. Aloitin suuhygienistiopinnot Savoniassa syksyllä 2020.

Muistan elävästi kyseisenä syksynä Zoomissa HOPS-palaverissa ilmoittaneeni, että vaihtohommat ei kiinnosta yhtään. Kappas kummaa, joulukuussa 2021 kun sain tietää mahdollisuudesta lähteä Australiaan asti vaihtoon hyvän tukisumman kera, ajatukseni muuttuivat melko nopeasti. Australia on ollut aina itselle utopististen tuntuinen kohde, joka ei ole tuntunut saavutettavalta paikalta, vaikka sisimmässäni se on kiinnostanut aina. 

Olen innoissani siitä että pääsen tutustumaan Australian suun terveydenhuoltoon ja tapoihin sekä vertaamaan niitä Suomen systeemeihin. Odotan myös sitä, että tuleeko minusta luontevampi englannin kielen puhuja. 

Vapaa-aikaani olen kuluttanut nyt opiskelujen aikana ulkoilemalla, satunnaisesti neulomalla, käymällä joskus ihmettelemässä millaista olikaan olla hammashoitaja sekä häärätessä Tertta ry:n leivissä mahdollistamassa sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden opiskelijaelämän tärkeimpiä peruspilareita, eli haalarimerkkijuttuja ja myös niitä haalareita. 

SALLA

Hei, olen alkujaan Sotkamosta lähtöisin oleva 23-vuotias Salla. Ennen suuhygienistiopintoja olen asunut tovin Joensuussa opiskellen, kunnes aloitin opinnot Savoniassa vuonna 2020. Viime kevään klinikkaharkan jälkeen voin sanoa tykkääväni asiakaskontakteista ja yllättäen pienten lasten kanssa toimimisesta! Olin myös tämän kesän kesätöissä hammashoitajana, mikä avarsi näkökulmiani suunterveydenhuollosta.

Vapaa-aikaani kulutan yleensä neljän seinän sisällä löhöillen, maalaten, piirtäen sekä kokkaillen. Toki myös retkeily ulkona on lähellä sydäntäni, ja olenkin kolunnut Kainuusta melkein kaikki luontopolut ja näköalapaikat. Lappiakin olen yrittänyt valloittaa. 

Olen jo pikkutytöstä asti halunnut käydä Australiassa, ja palo siellä käymiseen taisikin saada alkunsa siitä, että töllöstä pyöri usein Steve Irwinin seikkailuja, Bondi Beachia, Crocodile Dundee ja McLeodin tyttäret. Nyt siellä käymiseen tarjoutui täydellinen tilaisuus, ja odotan vaihtoa innolla! Olen myös halunnut mennä vaihtoon jo yläasteelta lähtien, joten nyt pääsen toteuttamaan kaksi haavettani 🦘🛫