Maanantaina meillä ei ollut koulua, joten suuntasimme Adelaide Zoohon. Eläintarhan kiertämiseen vierähtikin koko päivä, onneksi sää suosi meitä. Pääsimme näkemään myös Australian tunnetuimmat eläimet, eli kenguruita ja koaloja. Vesinokkaeläin ei valitettavasti ole asukkaana eläintarhassa, joten sitä joudumme vielä etsimään muualta. Eläintarhassa oli aikataulutettuja eläinten ruokkimishetkiä, joita oli mahdollista mennä seuraamaan. Kävimme ihmettelemässä merileijonien, pingviinien, pelikaanien ja pandojen ruokailuja.
Zinka ja avoparikaija
Salla ja punapanda
Tiistaina seurasimme jälleen opiskelijoiden potilastyöskentelyä. Eräs opiskelija selitti meille heidän instrumenttien seurantasysteemistä. Steriilissä pussissa on hintalapun näköinen kooditarra, joka irrotetaan, kun pussi avataan. Opiskelijalla on käytössään vihko, johon tarra liimataan.
Kävimme tekemässä sovitustestit N95 maskeja varten. Suomessa samoista maskeista käytetään nimitystä FFP2. Nyt pääsemme halutessamme imun varteen auttamaan opiskelijoita, jee!
Testissä puetaan kasvomaski päähän ja maskiin kiinnitetään mittauslaitteeseen yhdistetty letku, jolla mitataan hapen ja hiilidioksidin määrää. Testin aikana tehdään erilaisia liikkeitä, kuten kumartamista, pään kääntöjä ja tekstin ääneen lukemista. Jos laite antaa lopputulokseksi hylätyn, tehdään testi uudelleen erilaisella maskilla. Maskien sovitus on tullut osaksi rutiineja koronan myötä, ja se tehdään klinikan jokaiselle työntekijälle ja opiskelijalle.
Tutkimme klinikassa australialaisia ravitsemussuosituksia. Ne eivät erityisemmin eroa suomalaisista, mutta koimme erikoiseksi, että erikseen on saatavilla myös alkuperäisasukkaille oma versio. Selvitimme opettajalta, miksi alkuperäisväestöllä on erikseen omansa ja saimme vastaukseksi, että tällä pyritään huomioimaan aboriginaalit. Ainut merkittävä ero näiden kahden välillä oli, että alkuperäisväestön suosituksissa oli sisällytettynä kengurun ja matelijan liha. Opiskelijoilla on myös erillinen kurssi alkuperäisväestön suunterveyteen liittyen.
Iltapäivällä oli Rural and remote workshop -kurssin viimeinen luento. Päällimmäisenä siitä jäi mieleen, että nyt viimeisen luennon lopussa oli enemmän opiskelijoita, jotka ovat kiinnostuneita työskentelemään suurkaupunkien ulkopuolella kuin ensimmäisen luennon alussa. Kynnys lähteä kauemmas töihin on täällä selkeästi suurempi kuin Suomessa. Luennoija kertoi, että maaseuduilla työskentely on antoisaa, ja itsensä voi tuntea todella merkittäväksi. Asiakkaat ovat iloisia siitä, että he saavat lähellä hoitoa.
Keskiviikkona seurasimme kahden TAFE SA:sta vuosia sitten valmistuneen suuhygienistikonkarin työskentelyä yksityisellä vastaanotolla. Mielenkiintoinen vastaanotolla näkemämme asia oli 2-sektorin palatinaalipintojen kyretointi erikoisella tekniikalla. Instrumentista pidettiin kiinni kummankin käden sormilla, eikä käsiä tuettu kasvoihin lainkaan. Suuhygienisti perusteli tapaansa sillä, että näin saa paremmin voimaa käyttöönsä. Ajattelimme laittaa tavan testiin viimeistään Suomessa Kalle-nukelle. Oli hauska huomata, että keskustelut asiakkaiden kanssa ovat paljon tuttavallisempia kuin Suomessa, täällä työntekijätkin jakavat itsestään ja perheestään avoimemmin asioita. Toinen suuhygienisteistä kannusti meitäkin siihen, sillä se rentouttaa potilasta kun saa turista mukavia.
Torstaina oli luvassa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden ensimmäiset potilaat. Opiskelijat olivat hermostuneen oloisia, mutta samalla myös innostuneita. Kuuntelimme sivusta, kun opiskelijat kävivät potilaiden kanssa läpi esitietoja. He kyselevät tarkemmin läpi potilaan ruokailutottumuksista, ja selvittävät mitä ruokia potilas oli syönyt viimeisen vuorokauden aikana. Potilaat eivät täyttäneet esitietolomakkeita etukäteen, vaan opiskelija täytti ne. Kaiken kaikkiaan ensimmäiset potilaat vaikuttivat hoituvan kerrassaan mallikkaasti ja opiskelijat pysyivät rauhallisina.
Opiskelijoiden hoitoboksissa on seinällä valkotaulu, johon opiskelijan tulee joka kerta kirjoittaa oma nimi, mahdollisen työparin nimi, potilaan etunimi, päivän hoitosuunnitelma, mitä opiskelija toivoo opettajien erityisesti tarkkailevan (esim. ryhti, ergonomia) ja maininta esim. potilaan huonosta kuulosta. Näin opettajan on helpompi saada käsitys potilaan tilanteesta ja opiskelijan sen kertaisista oppimistavoitteista.
Perjantaina suuntasimme Outer Harboriin, jossa on satama ja merenranta. Ajoitimme visiittimme laskuveden aikaan ja tutkailimme rannan runsasta simpukkavalikoimaa ja ihastelimme maisemia merelle.
Lauantaina kävimme Glenelgissä, jossa kävimme rannalla kävelyllä sekä ihmettelimme putiikkeja. Meidän piti ihan alun perin ottaa Airbnb -asunto Glenelgistä, mutta suunnitelmiin tuli muutos. Alue oli kivan näköinen, joten ainakin sen puolesta voimme suositella siellä majoittumista! Toki matkaa keskustaan ja koululle on, mutta ainakin ranta ja palvelut ovat lähellä. :)
Glenelgin aukio, taustalla liehuu myös aboriginaalien musta-puna-keltainen lippu
Auringonlasku sunnuntaina Semaphore jettyllä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti