sunnuntai 28. elokuuta 2022

Kolmas viikko - koulua, vierailuja ja paljon luontoa 22.-28.8.

Maanantaina aloitimme viikkomme ensimmäisen vuoden opiskelijoita seuraten, kun he tekivät toisilleen sylkitestejä. Ohjeet sylkitesteihin eroavat hieman niistä joihin olemme Suomessa törmänneet. Pääsimme myös kertomaan hieman omaa näkökantaamme erään ryhmän testiliuskan väreistä. Iltapäivällä Zinka pääsi plakkivärjäykseen poissaolleen opiskelijan tilalle. Tästä innostuimme etsimään plakkiväritabletteja keskustan apteekeista, mutta niitä ei harmiksemme löytynyt ollenkaan. Vaikuttaisi siis siltä, etteivät australialaiset ole kovin kiinnostuneita seuraamaan omaa harjaustulostaan kotona, kun plakkiväritableteille ei ole kysyntää. Kysyimme myöhemmin eräältä klinikan suuhygienistiltä syytä sille, miksei plakkiväritabletteja ole saatavilla apteekeissa ja hän kertoi, että niitä käytetään pääasiassa vain vastaanotoilla. Hän myös mainitsi, että on olemassa hammastahna, jossa on plakkivärin kaltainen värjäävä ominaisuus.

Sylkitestien ohjeita ja väriasteikkoja

Tiistaina pääsimme jälleen seuraamaan toisen vuoden opiskelijoiden potilastyöskentelyä. Klinikassa on käytettävissä muutama EMS AirFlow Prophylaxis -laite, jotka ovatkin tuttuja meille jo Suomesta. Pääsimme molemmat toimimaan hoitajan roolissa ja roikuimme imun varressa. Oli mukavaa päästä tositoimiin pitkästä aikaa! Iltapäivällä osallistuimme ykkösten ravitsemusluennolle ja iloksemme opettaja oli sisällyttänyt esitykseensä useiden eri maiden ruokaympyröitä ja -pyramideja, myös Suomen version! Opettaja toi ruokapyramideista esille mielenkiintoisen näkemyksen; pyramidi olisi havainnollistavampi, jos pyramidi olisi kärki alaspäin. Tällöin ylhäällä oleva terveellinen perusta kiinnittäisi enemmän huomiota, sillä yleensähän korkealla on kaikkein tärkein asia.

Keskiviikkona vierailimme uudelleen National Dental Caren vastaanotolla ja seurasimme samojen suuhygienistien työskentelyä kuin viime kerralla. Tällä kertaa pääsimme myös seuraamaan, kun hammaslääkäri kävi puhdistuksien välissä tekemässä pikaiset tarkastukset potilaille. Seurasimme hammaslääkärin ja suuhygienistin keskustelua potilaan suun terveyden tilasta, löydöksistä ja muista huomioista. Hammaslääkäri painotti meille tämän keskustelun tärkeyttä työelämässä. Keskustelu muistutti paljon sitä, millainen meidän opiskelijoiden ja opettajien keskustelu opetusklinikalla on, kun opettaja tulee tarkistamaan opiskelijan tekemät löydökset. Potilaat olivat todella tervesuisia tällä kertaa, eli mitään vinkkejä esim. syvien taskujen puhdistukseen emme valitettavasti saaneet.

Iltapäivällä suuntasimme SA Dental Caren Special Needs Unitiin. Kyseessä on Etelä-Australian osavaltion hammashoitola, jossa hoidetaan erityistä huomiota tarvitsevia potilaita. Tällaisia ovat esimerkiksi henkilöt, joilla on veriteitse tarttuvia tauteja, monimutkainen lääkitys ja paljon sairauksia, huomattava hammashoitopelko, vaativa liikuntaelinvamma tai muuta vastaavaa. Hoitoon pääsee lähetteellä, esimerkiksi sosiaalihuolto voi ottaa yhteyttä vastaanotolle ja tiedustella, onko potilas sopiva SNU:n hoidettavaksi. 

SA Special Needs Unit, suuhygienistin työhuone

Suomessa ei ole tietääksemme vastaavanlaista toimintamallia kuin Special Needs Unit, vaan terveyskeskus ja yliopistolliset sairaalat hoitavat Suomessa erityistä huomiota tarvitsevat potilaat. Special Needs on Australiassa oma erikoisalansa hammaslääketieteessä. Hoitotiimi maassa on todella pieni suhteutettuna väkilukuun.

Vastaanottotilat olivat uudet ja modernit, höystettynä upeilla näköaloilla Adelaiden ylle. Mielenkiintoisin potilas vierailumme aikana oli mies, jonka opg-röntgenkuvassa ei ollut vasenta puolta alaleuasta ollenkaan. Käynnin jälkeen suuhygienisti kertoi, että leukaneljännes oli jouduttu poistamaan syövän vuoksi. 

Juttelimme erään SNU:n hammaslääkärin kanssa ja hän esitteli meille joitain potilastapauksia, sekä näytti kuvia erikoisista kojeista. Kojeita oli tehty esimerkiksi suulakihalkion suojaamiseen, huulien imeskelyn estämiseen ja mahdollistamaan neliraajahalvaantunutta piirtämään suullaan. Hän kertoi myös, että hammaslääkärit tekevät lentäen käyntejä myös alkuperäisasukkaiden luokse Australian keskiosiin, eli aavikon keskelle. Tämä ei kuitenkaan liity SNU:n toimintaan millään tavalla.

Torstaina seurasimme hetken aikaa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden klinikkaa. Kun opiskelija tapaa potilaan ensimmäistä kertaa, hän käy potilaan kanssa läpi suostumuslomakkeen, jossa tehdään selväksi mm. että hoidon toteuttaa opiskelija kliinisten opettajien valvonnassa. Opiskelija selvittää tarkkaan esitiedot, sairaushistorian ja potilasta hoitavan lääkärin tiedot. Potilas pääsee kertomaan mitä on syönyt viimeisen vuorokauden aikana, jotta opiskelija saa pienen käsityksen siitä millainen ravitsemus potilaalla on ja onko sillä mahdollisesti suun terveyteen merkittävästi vaikuttavia tekijöitä. Tarvittaessa opiskelija pyytää potilasta pitämään vielä ruokapäiväkirjaa, johon sisältyy kahden arkipäivän ja yhden viikonloppupäivän ruokailut. Jos aikaa on jäljellä, opiskelija aloittaa suun ulkopuolisen tutkimuksen.

Olimme jo edellisellä viikolla seuranneet opiskelijoiden tekevän samoja asioita kuin tällä viikolla, joten päätimme kysyä klinikan opettajalta saisimmeko vilkaista toistemme suihin. Loppupäivä menikin siinä, kun verestelimme ientaskumittaustaitojamme ja laskimme BOP-prosentit toisillemme. Ientaskumittarissa ei ollut palloa päässä, ja se vaikutti olevan aavistuksen paksumpi verrattuna Suomessa käyttämiimme.

Perjantaina meillä oli vapaapäivä ja suuntasimme junalla Seafordiin, joka on Adelaiden eteläisin junalla saavutettava kaupunginosa. Kävelimme monta kilometriä rantaa pitkin maisemia ihastellen Onkaparingan näköalapaikalle, jossa lumouduimme kauniista auringonlaskusta. Oli todella pitkästä aikaa lämmin päivä, eikä takkia tarvinnut kuin vasta illalla! 







Lauantaina päätimme melko ex temporena lähteä Adelaiden keskustan tuntumassa sijaitsevaan TreeClimb-seikkailupuistoon. Seikkailimme puusta toiseen vaijereiden varassa itseämme haastaen parin tunnin ajan. Molempia jännitti ensikertalaisina, mutta lopulta meillä oli todella hauskaa! Illalla kävimme vielä ihastelemassa auringonlaskua rannalla. 



Sunnuntain reissukohteeksi valikoitui Belairin kansallispuisto, jonka portille pääsee junalla. Kyseessä on Australian toinen kansallispuisto ja se on perustettu vuonna 1891. Päätimme kulkea 6km Waterfall Hiken, jonka varrella on kaksi vesiputousta. Yhteensä tallustelua tuli lähes 12 kilometriä. Sää oli ihana, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpö kohosi 22 asteeseen, joka on meille lämpimin täällä tähän mennessä.


Reitti kulki Echo Tunnelin läpi

Upper Waterfall





Jonkinlainen lihansyöjäkasvi

Emme olleet ehtineet päästä kauas, kun huomasimme kengurun loikoilemassa pusikon suojissa. Sama kaveri oli meitä vastassa myös palatessamme reitiltä.


Toivoimme pääsevämme näkemään myös koalan, mutta sen suhteen onni ei suosinut meitä, mutta näimme kookaburran!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahdeksas viikko 24.-30.9.– Suurkaupungin hulinaa ja paluu kotiin

Lauantaina hyppäsimme aamutuimaan Uberin kyytiin ja suuntasimme Adelaiden lentokentälle. Siellä törmäsimme täysin sattumalta erääseen ensimm...