Kahdeksas viikko 24.-30.9.– Suurkaupungin hulinaa ja paluu kotiin

Lauantaina hyppäsimme aamutuimaan Uberin kyytiin ja suuntasimme Adelaiden lentokentälle. Siellä törmäsimme täysin sattumalta erääseen ensimmäisen vuoden opiskelijaan, hänen mieheensä sekä miehen äitiin. Kuvio on hieman pitkä selittää, mutta joka tapauksessa miehen äiti on syntynyt Suomessa ja ehtinyt asumaan tovin myös Sallan kotikylässä - onpas pieni maailma! Hän oli matkalla Hobartiin, eli Tasmaniaan, jossa hän on asunut lähes koko ikänsä. Oli hauska päästä puhumaan taas suomea jonkun uuden henkilön kanssa, se nimittäin tuntuu joka kerta hyvin eksoottiselta täällä!

Sydney yläilmoista✈

Lento sujui hyvin ja saavuimme puolilta päivin hieman sateiseen Sydneyyn. Jouduimme valitettavasti  odottelemaan hyvän tovin Airbnb:n avaimia, ja vielä vähän ylimääräistäkin kun asunnon siivoaja oli jemmannut avaimen väärään paikkaan. Heitimme laukut kämpälle ja pienen lepohetken jälkeen lähdimme tutkimaan kaupunkia. Tarkoituksena oli pyörähtää vain jossain lähellä ja palata ajoissa nukkumaan, mutta päädyimme kuitenkin talsimaan St. Maryn katedraalin kautta Ooppera-talolle asti. 

St. Maryn katedraalissa oli näyttöjä, joiden avulla myös katvealueeseen jäävät pystyvät näkemään alttarin

St. Maryn katedraali

Oopperatalo

Hyde Parkissa sijaitseva Anzac Memorial

Kävimme myös molemmat ensimmäistä kertaa sushiravintolassa, jossa mieleiset annokset sai valita liukuhihnalta ja maksaa jokaisen syödyn lautasen värin perusteella, kiva konsepti!

Totesimme illan aikana, että Sydney on erittäin hyvin saavutettavissa kävellen vaikka asunto ei olisikaan ihan ytimessä. Me majoituimme Surry Hillsillä, tarkemmin Crown Streetillä. Suosittelemme sijaintia muillekin, etenkin jos haluaa päästä nopeasti illanviettopaikkoihin! Illalla ostimme vielä Multi Attraction passin Sydneyn nähtävyyksiin, sellaisen saa vähän halvemmalla kuin jos ostaisi jokaiseen kohteeseen omansa. Jännä juttu oli, että jos passin osti esim. Sydneyn Sealifen sivuilta, passin käyttö oli aloitettava Sealifesta, muista paikoista ei pystynyt. 

Sunnuntaina oli luvassa kaunis sää, joten heräsimme melko ajoissa ja kävelimme Sydney Wildlife eläintarhaan. Vierailun tärkein tavoite oli nähdä vesinokkaeläin ja onneksemme se toteutui! Vesinokkaeläimen näkeminen vaikuttaisi olevan tuurista kiinni myös täällä, sillä se lähti n. 10min uiskentelun jälkeen putken kautta taukohuoneeseensa, eikä tullut enää ulos sieltä (kävimme ajoittain vilkaisemassa olisiko se tullut takaisin). Eläimistö oli muutoin ennestään melko tuttua meille, mutta paikka itsessään oli todella erilainen kuin mihin olemme tottuneet, sillä se oli rakennettu täysin sisätiloihin.

Tasmanian tuholainen

Pussimuurahaiskarhu

Sympaattinen vesinokkaeläin oli todella nopealiikkeinen, joten siitä oli hankala saada kuvaa

Kliivia

Wildlifen jälkeen kävelimme Royal Botanic Gardeniin, jossa pyörimme hetken kasveja ihmetellen ja säästä nauttien.

Koska sää oli niin mainio, päätimme vielä lähteä tarpomaan Bondi-Coogee coastal walkin. Kyseessä on siis n. 7km pituinen kävelyreitti Bondi Beachilta Coogeelle monen eri rannan kautta. Hyppäsimme siis bussiin ja suuntasimme Bondille. Tankkasimme maukkailla halloumisalaateilla ja ihmettelimme eeppistä Bondia ennen kuin aloitimme maisemakävelyn. Olemme molemmat lapsena katselleet Bondi Beachin hengenpelastajia televisiosta, joten oli kerrassaan eriskummallinen fiilis olla itse paikan päällä! Reitin kävelemiseen kului meiltä n. 2h, ja se sisälsi monta pysähdystä maisemien ihasteluun.

Bondilla riitti auringonpalvojia, vaikka tuuli oli viileä!

Tamara Beach

Shark Point

7,25km @ 2:00 

Painelimme vielä Coogeelta keskustaan Sydney Tower Eye-torniin, joka on kuin paikallinen Puijon torni 😊 Näimme hieman auringonlaskua sekä kaupungin hienot valot!

Maanantaina lähdimme SeaLifeen. Siellä meitä oli vastassa valtava määrä lapsia vanhempineen koulujen loman vuoksi, joten kokemus oli hieman kaoottisempi kuin mitä olimme odottaneet. Meren asukit olivat kuitenkin hienoja ja mieleenpainuvia. Pääsimme seuraamaan myös dugongin leikittämistä!

Merivuokko ja vuokkokala piilossa!

Palettivälskäri

Pinsettikala

Salla ja jonkinlainen rausku

Valkokulmapingviini, taustalla Kuningaspingviini

SeaLifen jälkeen lähdimme pyörimään ympäri kaupunkia. Tavoitteena oli saada ikuistettua Oopperatalo eri kuvakulmista ja onnistuimmekin siinä. Kävimme myös kävelemässä Sydney Harbour Bridgellä ja ihastelimme Oopperataloa sieltä. Teimme myös hieman tuliaisostoksia satama-alueella. Jäimme viettämään iltaa Oopperatalon lähistölle, sillä satama-alueella on ihania ulkoilmaravintoloita. 

Kävimme Sydney Harbour Bridgellä ihmettelemässä maisemia

Merileijonia iltatorkuilla Oopperatalon takana mereen johtavilla portailla!

Pääsimme ihastelemaan ilotulitusta!

Tiistaina aloitimme päivämme tutustuen Australian Museumiin.

Museossa oli näytillä hurjasti erilaisia mereneläviä, lintuja ja nisäkkäitä sekä osia niistä!

Kaupunkinäkymä museosta

Museokierroksen jälkeen suuntasimme vähän poispäin keskustasta, sillä Zinka oli bongannut Instagramista söpön Page Two -nimisen kahvilan. Ruoka oli ihan ok, ehkä valitsimme väärät annokset, mutta miljöö oli hyvin miellyttävä.

Kahvilasta suuntasimme kävellen Coogeelle ja pulahdimme uimaan n. 17 asteiseen meriveteen. Ihmettelimme auringonlaskun maalaamia pilviä ja suuntasimme kohti asuntoa pakkaamaan tavaroita Adelaideen paluuta varten.

Coogee Beach

Keskiviikkona luovutimme Sydneyn Airbnb:n ja suuntasimme löhöilemään vielä Royal Botanic Gardeniin muutamaksi tunniksi. Kävimme vuorotellen tekemässä pieniä tutkimusmatkoja puutarhassa ja toinen vartioi tavaroita sillä välin😊

Valastaideteos

Iltapäivällä hyppäsimme junaan ja suuntasimme Mascottiin ja sieltä bussilla kentälle. Fun fact: Suoraan Sydneyn lentokentälle saapuminen ja lähteminen junalla maksaa 15 dollaria, ja siihen päälle vielä normaalin matkalipun summa. Siksi kuljimme lentokenttä-Mascot välin bussilla ja Mascot-keskusta välin junalla, selvää säästöä.

Adelaideen saapuminen tuntui kuin olisi kotiin tullut. Seikkailimme vielä viimeiseen keskustassa sijaitsevaan Airbnb:hen ja painuimme iltapalan jälkeen pehkuihin.

Helpoin tapa kuljettaa 20kg rinkkaa ja 7kg reppua kun on heiveröinen kääpiö

Torstai oli viimeinen kokonainen päivämme Australiassa, ja se meni pitkälti itsekseen kulkiessa, sillä meillä oli eri paikkoja missä halusimme käydä tekemässä tuliaisostoksia. Sallalle oli myös jäänyt melko paljon rahaa bussikortille, joten hän tuhlasi niitä käymällä esimerkiksi metsästämässä alehintaisia tuliais-TimTameja, sekä käyden vielä viimeisen kerran ihailemassa auringonlaskua meren rannalla.

Glenelg Beach - Australiassa kuun sirppi osoittaa muuten ylöspäin :)

Zinka taasen kävi tekemässä viimeiset tuliaisostokset sekä pyöri hyvän aikaa Botanic Gardenissa. Kävimme reissun alussa myös siellä, joten nyt oli kiva nähdä, kuinka kevät oli edistänyt mm. kasvien kukkimista. Adelaiden Botanic Garden on kerrassaan kaunis paikka, jälkikäteen harmittaa, ettei siellä tullut vietettyä aikaa sen enempää.

Aprikoosin kukka

Sotilasmesikko ja Aloe ferox

Juudaksenpuu

Perjantaina aikaisen herätyksen jälkeen vaapuimme matkatavaroiden kanssa bussiin ja Adelaiden lentokentälle. Adelaidessa oli juuri alkamassa kahden viikon lomat, joten porukkaa oli liikkeellä todella paljon. Pelästyimme ihmismäärää, sillä emme etukäteen tienneet lomien alkavan. Mietimme jo, että pääsemmeköhän aloittamaan kotimatkaa jos myöhästymme ensimmäisestä koneesta, tai koneen lähtö viivästyy ja emme ehdi Melbournessa tekemään tarvittavia asioita. Turvatarkastusjono onneksi veti yllättävän hyvin, vaikka se oli pahimmillaan ehkä 150m pituinen. Ehdimme onneksi ajoissa lennolle! Vaihto Melbournessa oli sujuva, kiitos avuliaan lentokentän työntekijän. Singaporen kenttä oli siisti ja helppo kulkea, mutta ilmankosteus ja lämpö oli samaa luokkaa kuin New Delhin kentällä.

Öinen Singapore

Strategiamme välttää jetlag oli pysyä hereillä keinolla millä hyvänsä lennot Adelaidesta Melbourneen ja Melbournesta Singaporeen, eli yhteensä n. 9 tuntia lentämistä. Lento Singaporesta Helsinkiin (13,5h) lähti klo 22 ja saapui Suomeen lauantaina aamukuuden jälkeen, eli jos viimeisen lennon nukkuisi lähes kokonaan, saisi aika hyvin Suomen rytmin kiinni. Onnistuimme tässä hyvin, sillä pääsimme molemmat maanantaina jo pirteinä klinikkaan! Suosittelemme siis saapumaan Suomeen aamulla pitkällä lennolla, jotta ehtii kunnolla nukkua, sekä varaamaan tekemistä saapumispäivälle, jotta esimerkiksi päiväunia ei ole mahdollista nukkua :D

Aamuinen Helsinki

Kirjoitamme vielä erikseen postauksen siitä, mitkä asiat reissussamme menivät hyvin ja mitä olisimme sittenkin tehneet toisin. Ehkä tämä auttaa seuraavia Australiaan suuntaavia oman reissun suunnittelussa?

Seitsemäs viikko 19.-23.9. hyvästejä ja perinteisiä eläimiä

Maanantaiaamulle meillä oli varattuna kierros Haigh's Chocolate Factoryssa opettajamme Kellyn kanssa. Tehdasmyymälässä oli hurmaava suklaan tuoksu! Haigh'sin suklaatehdas on perustettu jo vuonna 1915 ja yritys on edelleen saman suvun omistuksessa. Suklaata valmistetaan hyvin paljon käsin, mikä on yksi yrityksen myyntivalteista. Kierroksen aikana ei valitettavasti saanut kuvata tehdasaluetta. Pääsimme lasin läpi seuraamaan esimerkiksi valkosuklaa-sitruunatryffeleiden valmistusta, ja kierroksen jälkeen Zinka päätti maistaa kyseistä tuotetta ja se osoittautui taivaalliseksi. Suosittelemme vierailemaan myös täällä tai vähintään maistamaan Haigh'sin irtosuklaita!

Monarkkiperhonen

Puistoaluetta ja paikallinen isohuiluvaris

Kierroksen jälkeen kävelimme keväisillä South Terracen puistoalueilla, ennen kuin suuntasimme Peter Rabbit -kahvilaan ykkösten kanssa. Kahvilasta meille pöydän varannut opiskelija kertoi, että paikan päällä olisi pupuja, mutta valitettavasti niitä ei ollut enää kahvilassa. :( Ruoka oli kuitenkin kerrassaan herkullista, miljöö varsin tunnelmallinen ja vehreä, joten suosittelemme lämpimästi käymään siellä, jos päädyt käymään Adelaidessa.

Sallan bagelannos, taustalla myös Zinkan mimosa

Maanantain auringonlasku ja näkymä kotisatamassa

Tiistaina meillä oli viimeinen päivä TAFE SA:ssa ja vietimme aamupäivän kakkosten kanssa klinikassa. Huomasimme, että opiskelijat eikä henkilökunta käyttänyt enää ollenkaan istuvia FFP2-maskeja. Tiedustelimme syytä ja klinikan hammashoitaja kertoi, että kyseisistä maskeista oli luovuttu edellisenä päivänä. Lisäksi opiskelijoilla näkyi kaulassa omia hienoja suojalaseja sekä luuppeja enemmän, eikä visiirejä juuri käytetty. Kohti normaaleja aikoja, jee!

Osa opiskelijoista harjoitteli potilaiden perumisien vuoksi väliaikaisien paikkojen tekoa. On mainittava, että ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat klinikassa kerran viikossa, ja toisen vuoden opiskelijat kolmesti viikossa. TAFE SA:n suuhygienistiopiskelijoille kertyy mahdollisesti siis vähemmän kliinistä harjoittelua verrattuna suomalaisiin suuhygienistiopiskelijoihin, vaikkakin lomia on vähemmän ja ideaalitilanteessa toisen vuoden opiskelijat alkavat vastaanottaa kaksi potilasta reilun 3 tunnin aikana noin 3kk ennen valmistumistaan.

Seurasimme yhdessä kuinka kaksi opiskelijaa tekivät toisilleen johtopuudutukset ja infiltraatiopuudutukset, tavoitteena oli saada suoritteet molemmista. Kun opettaja tuli valvomaan, hän pyysi, että opiskelija nimeää ja kertoo tarkasti mitkä anatomiset kohdat hänen on löydettävä ennen johtopuudutteen injisointia. Opettaja ei päästänyt opiskelijaa helpolla, eikä hän valitettavasti saanut suoritetta johtopuudututuksesta puutteellisen teoriatiedon vuoksi, mutta sai silti tehdä puudutteen opettajan valvoessa. Tilanne siis käännettiin opetushetkeksi. Infiltraatiopuudutus meni kuitenkin läpi. Oli jännittävää seurata ns. koetilannetta vierestä sekä jännittää toisen puolesta. Totesimme keskenämme, että ei tekisi yhtään pahaa kerrata itsekään anatomiaa. Mietimme myös, että tällainen osaamisen varmistaminen olisi todella hyvä asia myös meillä Suomessa, sillä emme ole ainakaan itse kohdanneet samanlaista opettajiltamme.

Zinka pääsi auttamaan kliinisten valokuvien otossa, eli kyseessä oli peilien ja huulten levittimien pitelyä. Samalla hän pääsi todistamaan erittäin hyvän opiskelijan antaman lankausopetuksen. Aina ei siis tarvitse päästä itse tekemään oppiakseen jotain uutta, vaan seuraamalla voi saada uusia ideoita omaan kikkapakkiin!

Tarveainepöytä (sekä korona-ajalta tuttuja vetyperoksidipurskutteita potilaille, niiden käyttö loppui Suomen kotiklinikassa meidän vaihdon aikana! Opettajat ovat myös kertoneet, että he maistattavat opiskelijoilla kaikki mahdolliset hammastahnat, suuvedet, kuivan suun tuotteet ja Toothmousset mitä klinikassa on tarjolla, sekä varmasti paljon enemmänkin! Aivan mahtava tapa, voisiko tällainen rantautua myös Suomeen?)

Yläpuolella opiskelijan paikkaustarjotin ja alla kuva siitä, miten täällä käytetään irtoteen haudutussiivilää poranterien viemiseen välinehuoltoon, ihan kätevää! Täällä käytetään myös enemmän pallotäppäintä paikkojen muotoiluun kun Suomessa enemmänkin taas punssaria.

Eräs opiskelija kertoi, että koronapandemian aikana moni kansainvälinen opiskelija päätyi kodittomaksi, sillä töitä ei ollut tarjolla esimerkiksi kahviloissa ja kaupoissa. Heillä ei ilmeisesti ollut mahdollisuutta palata kotimaahansa myöskään. Yllättävää kuitenkin oli, että opiskelijoita oli päätynyt asumaan yliopiston tiloihin. Myöhemmin iltapäivällä Margie kertoi aiheesta vielä lisää. Kodittomia kansainvälisiä opiskelijoita oli päätynyt myös Dental Outreach Clinicin asiakkaiksi. Päällimmäisenä jäi mieleen se, miten hyvin meillä on asiat Suomessa. 

Kuva opiskelijan suorituskansiosta. Opiskelijan tulee saada tietty määrä hyväksyttyjä suoritteita mm. kliinisten valokuvien ottamisesta, hoitosuunnitelman tekemisestä, omahoidon ohjauksesta ja potilaan esitietojen kartoittamisesta.

Iltapäiväksi suuntasimme Dental Outreach Cliniciin. Pääsimme molemmat imun varteen ja työpareiksi. Zinka pääsi myös kokemaan hieman kirjaamista melko vanhan oloisella potilastietojärjestelmällä. Tämän klinikan potilaat ovat yleensä sellaisia, että suuhygienistiopiskelijalla riittää tekemistä esimerkiksi hammaskiven poistossa. Jälkikäteen opiskelija sanoikin, että on todella hyvä että he pääsevät käymään täällä myös harjoittelemassa, sillä TAFE SA:n klinikan potilaiden suut ovat pääsääntöisesti melko siistejä, koska he käyvät säännöllisesti opiskelijoiden hoidossa.

Margie ja Amanda kertoivat siitä, millaista hammashoito on ollut aiemmin Australiassa ja miten sen asema on heikentynyt ajanmittaan. Amandan nuoruudessa lapsia kuljetettiin bussilla hammashoitoon koulusta, mutta tästä luovuttiin kustannussyistä. He toivoivat, että vastaavanlainen järjestelmä otettaisiin uudestaan käyttöön, sillä nyt lapsien käyttäminen suun terveydenhuollon palveluissa on vanhempien vastuulla, eikä tarkastuksiin erikseen kutsuta. Ennaltaehkäisevällä hoidolla todennäköisesti saataisiin pitkällä aikavälillä säästöä, mutta valitettavasti poliitikkoja kiinnostaa "only immediate savings". 

Pikkuinen välinehuolto Dental Outreach Clinicissä

Keskiviikkona pääsimme nauttimaan illallisesta Margien luona, mukana oli myös opettajamme Sonja. He olivat valmistaneet tavallista arkiruokaa, eli kananuudelikeittoa ja lasagnea. Oli mukava päästä vierailemaan paikallisen kodissa ja kokemaan millaista on melko tavallinen arkiruoka Australiassa. Juttelimme paljon mukavia ja myös painavaa asiaa esimerkiksi hoitokotien suun terveydenhuollon tasosta. Molemmissa maissa ongelmat tuntuivat olevan samanlaisia. Ilta oli kerrassaan onnistunut!

Torstain koulupäivä peruttiin, sillä Australiassa vietettiin surupäivää eli kansallista vapaapäivää kuningatar Elisabet II menehtymisen vuoksi. Lähdimme siis viettämään päivää Clelandin villieläinpuistoon muutaman ensimmäisen vuoden opiskelijan kanssa. Olemme todella iloisia, että vierailu Clelandiin saatiin järjestymään lopulta!

Pääsimme syöttämään ja silittämään kenguruita. Kengurut olivat kovin ystävällisiä ja letkeitä kavereita, selkeästi tottuneita ihmisiin. Näimme monta erilaista kengurulajia, sekä myös pienempiä lajeja eli vallabeja. Kirsikkana kakun päällä näimme useamman vallabin, jolla oli poikanen, eli joey, pussissa. 

Kangaroo Islandin kenguru

Keltakalliovallabi eli Yellow-footed Rock-wallaby

Suovallabi eli Swamp wallaby

Vallabi ja joey pussissa

Päästäiskenguru eli potoroo

Clelandissa on tarjolla myös mahdollisuus pitää koalaa sylissä, johon tietysti tartuimme. Tämä on ehkä turistein tekomme tähän mennessä :D Molemmat saivat vielä muistoksi kuvan hetkestä koalan kanssa. Koalat luokitellaan vaarantuneiksi eläimiksi, eikä niitä ole enää kovin paljoa Australiassa. Kesäaikaan on parempi todennäköisyys nähdä villejä koaloja. Koaloja uhkaa erityisesti niiden keskuudessa leviävä klamydia sekä puiden hakkuut. Kotiin lähtiessä näimme vielä villin koalan ylittämässä tietä!

Zinka ja Scott-koala (3,5v ja noin 9kg)

Kultatöyhtökakadu

Perjantain vietimme pakaten tavaroita ja siivoten AirBnB:tä, sillä seuraavaksi vaihdamme maisemia Sydneyyn!